where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Ikuinen neitsyt?

Lauantai 25.10.1995

"Miten tämä on edes mahdollista?" Hermione kysyi kun makasin yskien sänkyni pohjalla.

"Ei kuume kysele milloin tulee, pitäisikö sinun mennä Matami Pomfreylle?" Ron kysyi ovensuulta.

"Köh köh, menkää te vain minä jään tänne." Sanoin yskien. Ginny näytti myötätuntoiselta ja sanoi.

"Me tuodaan sulle nimmarit." Hän sanoi. Hymyilin kaikille kun he kävelivät ovesta ulos.

"Vaiennus!" Sihahdin ja ammuin sauvastani tulleen loitsun oveen. Dracon äänekäs kikatus alkoi kuulua kun poika kipusi sänkyni alta esiin.

"Voi kulta mussukka, pitäisikö sinun mennä Poppyn hoitoon?" Hän imitoi Hermionen äänen sävyllä. Näytin kieltä hänelle ja nousin istumaan.

Olimme laittaneet naamaani valkopuuteria jotta näyttäisin kalpeammalta ja tuputelleet Lavenderin huulipunaa silmieni alle ja nenääni saaden minut näyttämään nuhaiselta. Menin pesemään meikit pois. Draco pyöritteli sauvaansa sormiensa välissä ja katseli kun heitin paitani pois niin että olin vain rintsikoissa ja verkkareissa, ja kuinka heitin hiukseni säälittävään ponnariin jotteivat ne kastuisi pestessäni naamaani.

Nostin pääni altaalta ja katsoin peilikuvaani. Draco käveli luokseni ja kietoi kätensä takaapäin ympärilleni. Hän painoi huulensa vasten kaulaani ja hivuttautui suudelmilla koko ajan korkeammalle kunnes hän oli saavuttanut huuleni. Käännyin ja annoin pojan suudella minua. Hän alkoi kuljettaa kättään selkääni pitkin kohti liivieni solkia jotka hän avasi kuin vanha tekijä. Peräännyin äkkiä pojasta. Olimme hivuttautuneet ulos kylpyhuoneesta sängylleni. Nousin ja sopersin jotain vessahädästä. Lukitsin oven ja painoin käteni vasten altaan reunoja.

Mikä minussa oli? Kaikki muutkin olivat valmiita miksi minä en? Ginny ja Harry, Ced ja Cho, Fred ja Angelina. Kaikki parit olivat, paitsi me. Olisinko joku ikuinen neitsyt kun en antanut poikaystäväni edes kokeilla. Mitä Draco ajatteli? Vedin lattialla olevan harmaan kollarin päälleni.

Oveen koputettiin.

"Amara, haluatko avata?" Draco kysyi pehmeästi eikä lainkaan vihaisesti. Avasin oven hitaasti ja näin Dracon siinä. Hän avasi kätensä jonka halaukseen hyökkäsin samantien.

"Antee-",

"Ei älä pyydä anteeksi. Se on ihan okei jos ei oo vielä valmis. Mun ois pitäny kysyy sulta." Hän sanoi painaen päänsä hiuksiini.

"Eikö sua haittaa se?" Kysyin ihmettyneenä.

"Ei tietenkään, mä en seurustele sunkaa sen takia että saisin kopeloida sua jokaisena mahdollisena hetkenä, vaan koska rakastan sua." Hän sanoi.

Se oli ensi kerta kun hän sanoi rakastavansa minua. Hymynkare nousi huulilleni ja kuiskasin hänelle.

"Niin minäkin sinua."

<<>>

Ulkona alkoi sataa joten toiveet yhteisestä huispaamisesta valuivat viemäristä alas. Opetin Dracon pelaamaan jästien korttipelejä. Hän rakasti ristiseiskaa ja paskahousua kuollakseen ja pelasimme ainakin viisikymmentä peliä. Ainoa hidasteemme olivat Parvatin velhopelikortit jotka saattoivat jopa alkaa itkemään jos ne laittoi "huonoihin" pinoihin.

Loikoilin Dracon rinnan päällä samalla kun hän näpläsi taas hiuksiani. Kuuntelin kuinka hänen tasainen sydämmen tykytys kuului korviini. Hänen rintakehänsä kohoili ylös ja alas ja sade ropisti ikkunaa.

Portaikoista alkoi kuulua naurua ja askelia. Hätkähdin pystyyn ja sihahdin.

"Piiloon!"

Draco nousi äkkiä ylös ja piiloutui Hermionen sängyn alle. Nappasin yöpöydältä huulipunan ja laitoin sitä hieman silmieni alle. Loikkasin peittojen väliin kirjani kanssa ja juuri kun ovi avautui yskäisin. Harry Ron Hermy ja Ginny tulivat kiivaasti keskustellen takaisin sisään. Keskustelu ei näyttänyt kuitenkaan iloiselta. Ron oli ottanut itkevän Hermionen kainaloonsa ja Ginny sekä Harry kinastelivat jostain.

Kun Hermione huomasi läsnäoloni hän henkäisi.

"Voi onneksi sinä et Amara tullut!" Tyttö halasi minua niin kovaa että nousin ylös. Hänellä oli huulessaan haava ja hänen normaalisti pörröiset hiukset olivat tomuiset ja sotkussa. Huomasin myös Ronin housun lahkeen revenneen niin että hänen jalassaan oleva vekki vuosi suoraan makuusalin lattialle. Harrylla oli iso punainen jälki poskessa, kuin hän olisi raahautunut jotain vasten todella lujaa, ja Ginny linkutti samalla kun nahisteli Harryn kanssa.

"Mitä on käynyt, mitä tapahtui, mikä teillä kesti?" Kysyin kummissani katsoen joukkiota.

Hermione purskahti uusiin kyyneliin ja muut olivat vain surullisen näköisiä jopa Ginny ja Harry olivat vaienneet. Lopulta Harry istuutui Hermionen sängylle ja huokaisi.

"Tylyahossa",

"Aisaatana!" Draco karjaisi ja loikkasi sängyn alta esiin. Hermione omisti ilmeisesti vieläkin hirviökirjan, sillä se oli juuri nyt tiukassa puru asennossa Dracon reidessä.

Nostin vaistomaisesti sauvani ja sanoin irtios. Kirja irtosi ja jätti jälkeen ison verta vuotavan reiden. Nappasin lattialta pyyhkeeni ja menin Dracon luo. Yritin tyrehdyttää verenvuotoa mutta se ei lakannut.

"Meidän täytyy mennä sairaalasiipeen", keskeytin lauseeni kun tajusin että Draco tyttöjen makuusalissa ei ollut ihan normaali asia. Ennen kuin ehdin selittää Harry oli jo äyskäissyt.

"Mitä Malfoy tekee täällä?"

Kiemurtelin hetken paikoillani kunnes Draco näpäytti.

"Olen ollut tyttöystäväni kanssa."

"MITÄ!?" Harry oli noussut ja astunut askeleen lähemmäs Dracoa.

"Sinä et koskekkaan häneen, murrat vain hänet." Harry murisi.

"Sinuna en sanoisi mitään potta, muistellaan kuka hänet viimeksi rikkoi." Draco sanoi hiljaa. Harry oli jo käymässä käsiksi kun Ron karjaisi.

"Varjelum!"

Harryn ja Dracon sekä minun väliin ilmestyi näkymätön kilpi.

"Kautta Merlinin tänään tapahtuu liikaa asioita! Nyt kaikki menemme sairaalasiipeen ja puhumme illemmalla!" Ron huusi. Harry mulkaisi Dracoa vielä viimeisen kerran jonka jälkeen hän nappasi Ginnyn syliinsä ja lähti kantamaan tätä pois. Ron ja Hermione jäivät meidän tahtiimme sillä Ron sekä Draco linkuttivat hieman.

"Mistä lähtien?" Ron kysyi muotokuvalla.

"Sellaset kaks ja puol viikkoo, ette oo jääny mistään paitsi." Totesin tyynesti auttaessani Dracon kynnyksen yli.

"Juupajuu." Hermione mutisi vieläkin itkuisena.

Heii!! Seuraavan luvun kirjoittamiseen saattaa mennä jonkin aikaa, ja siinä käsittelen siis mitä Tylyahossa tapahtui. Kiitos kaikista lukukerroista :)