where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Keskeytys Komerossa

Tiistai 21.10.1995

Tiistai aamut olivat aina väsyneitä, sillä maanantain harjoitukset menivät aina niin myöhään että teimme Ronin ja Harryn kanssa läksyjä vielä puolilta öin. Ensimmäinen tunti alkoi onneksi vasta kello 9.15 joten olimme aamiaisella erittäin myöhään. Ron pyöritteli lusikkaansa sormiensa välissä silmät kiinni ja Harry "söi" leipää pitämällä sitä vain suunsa edessä.

Raahustimme loitsutunnille juuri ajoissa kuulemaan Lipetitin uuden istuma järjestyksen. Puuskupuhit ja Rohkelikot haluttiin sekoittaa joten hän jakoi meidät pareihin, yksi molemmista tuvista.

"Potter ja Smith, Leanne ja Granger, Weasley ja Flaw, Hawkes ja McMillan.." Siirryin Ernien viereen istumaan.

Ernie oli mukava ja viisas Puuskupuhilainen poika. Tunsin hänet oikein hyvin kun taas Ron oli saanut Effie Flaw nimisen tytön jota en ollut koskaan nähnytkään. Harrykaan ei näyttänyt erityisemmin nauttivan Zahcarias Smithistä, mutta he eivät oikein koskaan olleet ollut ystäviä.

"Ai että kun mä vihaan Zahcariasia." Harry sanoin rutistaen muistiinpanonsa hitaasti nyrkkiinsä. Laskin käden hänen olkapäälleen ja sanoin.

"Söis muaki." Harry mätkäisi minua takaraivoon, saaden minut nauramaan kovaan.

"Entä kuka se Effie oli?" Hermione kysyi välinpitämättömän kuuloisesti Ronilta.

"Ei mitään hajua, tyttö oli ihan hiljaa koko tunnin." Ron sanoi kohauttaen olkiaan samalla kun jatkoin kikatusta.

Kikatin koko matkan muodonmuutosten kaksois tunnille, jossa muutimme pahvia peileiksi. McGarmiva vaati meiltä VIP vuonna aina enemmän ja enemmän. Neville sai vaivoin muutettua pahvin palansa pieneksi peilin sirpaleeksi, mutta McGarmiva viskoi sen vain roskakoriin ja antoi aina uuden pahvin palan. Hermione oli tietenkin seppä syntyessään ja muutti noin kolmen yrityksen jälkeen pahvin kauniiksi kirjavaksi käsipeiliksi, jonka Lav ryösti itselleen.

Ruokailun aikana kaikki kävivät vaihtamassa sade kamppeet, sillä taikaeläinten hoito olisi ulkona. Laitoin Dracon ison takin ja hanskat käteen, jonka jälkeen suuntasin suoraan Hagridin mökille. Hagrid kierrätti meitä pitkin kielletyn metsän laitamia ja pyysi meitä antamaan havaintoja sinisilmä kauriista, joita oli paljon liikkeellä sateella.

Kello oli kolme kun istahdimme viimein oleskeluhuoneeseen tekemään läksyjä. Kaivoimme laukuista sulkakynät ja musteen ja aloimme kirjoittaa loitsutunnilla saamiamme läksyjä.

"Am, miten mielestäsi saat poistujo taian toimimaan parhaiten?" Ron kysyi samalla kun hän rapsutteli sulkakynällä korvansa takaa ja tutkiskeli muistiinpanojaan sekä kirjaa.

"Öömm, laita vaikka, 'uskomalla itseeni ja taian toimivuuteen, tietenkin' se kuulostaa kuin osaisinkin jotain." Sanoin. Harry tirskui vieressäni kirjoittaen asian ylös omiin  tehtäviinsä.

"Teidän pitäisi oikeasti yrittää paremmin läksyissä." Hermy sanoi ja nappasi Ronin paperin, alkaen korjailemaan yliviivailemaan ja lisäilemään tekstiä. Ron virnisti leveästi ja nosti jalkansa rahille edessään. Hän ehti sulkea silmänsä vain minuutiksi kun Ginny rymisteli oleskeluhuoneeseen kanuunan vauhdilla huutaen jotain ääneen. Tytön kädessä heilui paperi lappunen jonka hän nosti ilmaan.

"Kohtalottaret tulevat Tylyahoon keikalle viikonloppuna!" Ginny sanoi innosta kiljuen meille. Monet ympärillämme nostivat päänsä kiinnostuneina ylös kun Ginny nosti lappusen naamalleen ja luki ääneen.

"Koko velhomailman rakastama Kohtalottaret esiintyy Tylyahon kylässä 25.10 klo 14-15! Konsertti on ilmainen kaikille Tylypahkan opiskelijoille sekä Vanhan Velhon Vainhainkodin asukeille." Ginny luki kovaan ääneen.

Seuraavaan kahteen tuntiin kukaan ei muusta puhunutkaan kuin Kohtalottarien konsertista ja kuinka Tylyahoon pääsisi livahtamaan salaa. Fred George ja minä virnuilimme salaa tuoleissamme, kun ihmiset keskustelivat kuinka 'Tylypahkassa ei ole varmaan mitään salaovia josta pääsisi Tylyahoon'.

Kaaos oli keikka hössötyksen takia niin suuri että pääsin livahtamaan ulos oleskeluhuoneesta todella helposti. Draco odotti minua tisossa hupparissa ja verkkareissa kun saavuin tähtitornille. Menin hänen luokseen antamalla samalla nopean suudelman.

"Kai tekin saitte jo tietää Kohtalottarien upeasta keikasta?" Kysyin hymyillen ja käänsin päätäni häneen. Poika pyöräytti silmiään ja sanoi.

"Sano mitä sanot, mutta minua ei kyllä kiinnosta vähääkään koko keikka." Hän totesi.

"Jos vaan ei mennä sinne, jäädään vaan koululle?" Kysyin.

"Joo, ollaan vaan jossain kahestaa." Draco hymyili hiplatessaan hiuksiani. Menin makuulleni vasten hänen rintakehäänsä ja annoin hänen näplätä hiuksiani. Juttelimme niitä näitä kunnes nukahdin.

<<>>

Heräsin viileään tuulahdukseen naamallani. Nousin istumaan ja huomasin auringon laskeneen ja tähtien syttyneen. Makasin puoliksi Dracon päällä tähtitornin lattialla. Pojan vaaleat hiukset olivat tämän silmillä, joten päätin sukia ne pois tieltä.

Hän hätkähti hereille ja katsoi minua pelästyneenä. Meni muutama sekuntti kunnes pojan silmät muuttuivat taas normaaleiksi ja hän hengähti syvään.

"Amara sinä et saa säikyttää minua noin." Draco sanoi. Hymyilin pojalle ja suukotin häntä nopeasti poskelle.

"Mennään ennenkuin joku tulee, kello on jo varmasti paljon. Draco katsoi kallista rannekelloaan ja totesi.

"21.30, nukuttiin joku reilu kolme tuntia."

Poika nousi ylös ja ojensi kättään auttaakseen minutkin ylös. Lähdimme kävelemään käytävää pitkin rohkelikkotorniin jonne Draco lupasi saattaa minut. Olimme täysin hiljaa käsikkäin kävellessämme, kunnes muutamaa mutkaa ennen rohkelikkotornia kuulimme kopeita askelia sekä kiivasta puhumista ja naurua.

Draco puristi kättäni tiukemmin ja veti minut läheiseen luutavarastoon piiloon. Komero oli pieni ja pilkko pimeä.

"Valois." Sauvaani syttyi valo, jolla valaisin komeroa. Olimme vastakkain muutaman luudan kanssa. Draco virnisti minulle ja sanoi.

"Tässä sitte kai koko yö." Hän kuljetti kättään hiuksiini ja veti minut lähemmäs itseään.

Ovi pamahti auki ja kaksi punapäistä poikaa työnsi naamansa sauvani valoon. Irtauduin Dracosta ja katsoin pöllämystyneenä Weasleyn kaksosia kunnes näin Kelmien kartan Fredin vasemmassa kädessä. Punastuin täysin kun George vielä kaivoi taskustaan kaljuunan.

"En enää koskaan lyö sun kaa vetoa." Hän ärähti antaessaan sen Fredille.

"Me voimme huolehtia Amarasta loppu matkan." Fred sanoi virnistäen ja nykäisi minut komerosta ulos. He lähtivät kuljettamaan minua käytävää pitkin eteenpäin, kunnes olimme oleskeluhuoneella.

Pojat istuutuivat ja alkoivat tenttaamaan minua maailman tyhmimillä kysymyksillä.

"Eli tiivistettynä", Fred sanoi ja rapsutti korvansa takaa pöllämystyneen näköisenä.

"Minä ja Draco olimme parhaita kavereita kunnes suudeltiin ja nyt ollaan seurusteltu kaksi viikkoa." Sanoin ärsyyntyneenä. Tiesin että pojat olivat suorittaneet surkean määrän V.I.P:eitä mutta eikö tuo asia ollut sen verran pieni että se mahtuisi hiedänkin tyhjiin kalloihin.