where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Häät pt3

Lauantai 26.3.1996

Cocktail leivoksia, boolia, kuubalaisia savukkeita ja lyhyt hameisia napatanssijoita.

Muodollisuuksien jälkeen häät muuttuivat bileiksi. Kuin luihuisen huispausvoittojuhlat, mutta vain kalliimmat. Ihmiset tanssivat ja iloitsivat uutta nuortaparia hymyillen kiiltäviä pepsodent hymyjä.

Joka paikassa näkyi tuttuja luihuis prinssejä ja prinsessoja, jotka olivat lähteneet vain muutama vuosi sitten tylypahkasta. He parveilivat vielä tylypahkassa olevien luihuisten ympärillä kuin sisarukset nauraen ja heittäen läppää. Vähitellen tunsin kuinka Pansy ja Daphne olivat kadonneet jonnekkin tanssilattialle vanhojen luihuistyttöjen luo, ja Blaise Theo ja Mattheo vetivät shotteja kilpaa vanhojen seiskaluokkalaisten kanssa. Lopulta jopa Enzo pyysi kiltisti lupaa mennä heidän luokseen ja tietenkin annoin hänen mennä.

Olin vaihtanut afterparty mekkooni, joka oli saman tummanvihreä kuin oikea mekkoni, mutta alle polven oleva tiukka ja satiininen. Hiukseni olivat edelleen samalla kampauksella kuin aiemminkin.

Huomasin Dracon kävelevän pimeässä pois päin tanssilattialta haroen hiuksiaan, ja jostain syystä seurasin häntä.

Dracon nk

Minuun sattui, paljon. Kylmä hiki joka valui ohimmollani ja vilunväreet pitkin kehoani ovat silti liian suurta nykypäivää. Halusin hetkeksi rauhaa, miettiäkseni miten selvittäisin kaiken. Olin nyt suuressa liemessä hukkumaisillani, mutta en haluaisi satuttaa ketään muuta sen takia, että itse olin paskapää.

Kävelin nurkan taa ja istuin lattialle vasten seinää haroen paniikissa hiuksiani. Tiimalasin hiekka valui jatkuvasti ja minun olisi välittömästi keksittävä jokin keino lopettaa se.

Ennen tätä kevättä olisin uskonut tämän hetkisen suunnitelmani toimineen loistavasti, mutta kaikki mitä joulun jälkeen oli käynyt...

Korkokengät kopsuttivat ja nurkan takaa käveli joku. Amara.

"Moi." Hän sanoi vaisusti ja hymyili.

Nostin katseeni häneen. Hän puhui minulle.

"Hei." sanoin huokaisten laskien päni takaisin alas. Nojasin käsiäni polviini ja päätäni niihin.

Olimme hetken hiljaa. Hän istui pahvilaatikolle vastapäätäni laittaen pienet jalkansa ristiin.

"Anteeks, kun mä vähän huusin sulle aiemmin", hän sanoi. "En halua että vihaat mua, vaikka mä kyllä välillä oonkin sulle vihane."

Hymyilin katkerasti ja totesin.

"Sulla on siihen kaikki maailman oikeudet, emmä itekkää tykkäis itestäni sen kaiken paskan jälkeen."

Nostin nyt pääni ylös ja näin hänen hymyilevän minulle pienesti. Halusin vaihtaa aihetta kevyempään.

"Joten", aloitin vihjailevaan sävyyn. "Sinä ja Enzo?"

Hän katsoi pois virnistäen.

"Älä kysele kysymyksiä joihin minulla ei ole vastausta."

Nauroimme molemmat huolettomasti, vaikka ainakaan toisella osapuolella ei ollut mitään aihetta iloon. Silmässäni kimmelsi, ja katsoin alas nähden kauniin sormuksen Amaran sormessa.

Tajusin jotain.

"Mistä tuon olet saanut?" Kysyin osoittaen sormusta.

"Löysin." Hän sanoi katsellen sormusta ja napaten sen käsiinsä. Puraisin huultani.

"Se on hieno", hän pyöritteli sitä sormiensa välissä ja ahdinkoni kasvoi. "Saanko sen?"

Hän katsoi minua kulmat kurtussa.

"Sinun kihla sormuksesi on paljon hienompi, miksi haluaisit tämän?" Hän kysyi.

"Voidaan tehdä vaihtari." Sanoin ottaen oman kihlasormukseni sormestani. Aloin olla jo hieman epätoivoinen.

Hän naurahti.

"Juu pidän tämän ihan itselläni." Amara katsoi minua huolissaan silmiini kun ahdistukseni vain kasvoi. Hän nousi ja heilautti hiuksensa selkäänsä.

"Sun pitää ehkä Draco mennä lepäämään, näytät stressaantuneelta."

Sinä et sitä yhtään avita. Osasipa Amara hankkia itsensä ongelmiin.

<<>>
Amaran nk

Kävelin takaisin juhliin tanssilattialle. Etsiskelin ystäviäni katseellani mutten millään tahtonut heitä löytää. Dracon kanssa käyty keskustelu velloi sisälläni edelleen enkä tiedä miksi siitä vain jäi sisääni niin outo olo. Hetken ympäriinsä käveltyäni näin kuitenkin jotain outoa.

Musta iso koira seisoi läheisellä ulko-ovella katsoen minua suoraan silmiin. Ei voi olla mahdollista.

"Mitä ihmettä teet täällä?" Kysyin ärtyneenä Siriukselta. Seisoimme ulkona ja hän oli juuri muuttanut muotonsa takaisin ihmiseksi.

"Nämähän ovat serkun poikani häät, kuinka olisin voinut kieltäytyä." Sirius sanoi.

Pyöräytin silmiäni.

"Mikset sitten ole sisällä?" Kysyin pisteliäästi.

"Miksi itse olet täällä etkä Nälkäkurjessa?" Sirius kysyi vastaan. Hän oli kuin lapsi.

"Minut siirretään takaisin Tylypahkaan huomenna, joten sain virallisen luvan tulla tänne." Totesin.

"Miksei minulle ole kerrottu mitään koko jutusta?" Sirius kysyi.

"En tiedä, ehkä koska se ei ole paskanvertaa sinun asiasi?"

"Olet alaikäinen se on minun asiani pitää sinut turvassa." Hän ärähti.

"Onko mielestäsi masentuneen itsetuhoisen teinin sulkeminen neljänseinän sisään pakkosyötettäväksi turvallista?" Huusin.

"Ties kenet kuolonsyöjän sinäkin tässä nait jos et ole remmissä!" Sirius huusi takaisin.

Sirius näytti ärtyneeltä. En ymmärtänyt häntä tosiaan. Tuli nuuskimaan serkkunsa pojan häitä ja viitsi vielä kysellä miksi minä olin paikalla ja paasata minulle poika asioista.

"Osaan pitää itsestäni vallan hyvin huolta."

"Hei Amara tuolla aloitetaan shottikierros haluutko mu-", Enzo juoksi pihalle mutta keskeytti lauseensa nähdessään vihasta pursuavan Siriuksen ja minut.

Nappasin täysin ajattelematta mitään Enzoa päästä ja suutelin poikaa niin kiihkeästi kuin pystyin. Kuljetin käteni hänen hiuksiinsa ja pitkitin suudelmaa hetken.

Kun irtauduimme suudelmasta otin häntä kädestä ja näytin järkyttyneelle perääni huutavalle Siriukselle keskisormea.

Enzo katsoi minua hieman punastuneena ja vastasin.

"En tiedä, voidaanko miettiä asiaa joskus muulloin, nyt haluan vain vetää niin kovan kännin, etten muista mitään."