where the broken hearts go?/Draco Malfoy

just know that ill be waiting here for you

Heips kaikki! Haluun vaan siis sanoo että käytän joissain luvuissa biisejä tai kappaleiden sanoja joita ei oltu julkaistu 1995, joten älkää antako sen häiritä :D

Lauantai 14.9.1995

Lauantai aamu valkeni varsin valoisasti. Tai ennemmin lauantai päivä. Kello oli herätessäni 13.30. Naurahdin väsyneesti ja venyttelin nauttien autuaasta rauhasta. En ollut sitten kesän nukkunut näin myöhään. Pyörin lakanoissa ja tunnustelin sänkyni kutsuvaa lämpöä. Jos vatsani ei menisi kaiken elämäni edelle, olisin ilomielin jäänyt sänkyyn. Mutta koska en ollut syönyt noin 18 tuntiin vatsani oli hyvin tyhjä.

Nousin venytellen lisää ja katsoin peiliin. Haroin tummat ja suorat hiukseni siisteiksi sormillani ja puin hameen ja t-paidan. Lounaalle mentäessä näin Fredin ja Georgen. Pojat olivat pirullisen näköisiä ja selvästi olleet jossain.

"Mitä oikein sunnittelette?" Kysyin jopa hieman huolestuneesti.

Kaksoset katsoivat toisiaan pirullinen kiilto silmissään ja sanoivat sitten.

"Ei mitään."

"No ni kertokaa. En haluu tulla yllätetyksi, mielummin tiedän milloin teette mitäkin." Sanoin jo vakavissani. Se oli totta. Minua ei oikeastaan haitannut poikien kujeilu, mutta siitä asti kun olin heidät ystävikseni lukenut vaadin tietää kaikista piloista ennen niiden toteutusta jotta voisin varmistua etten saisi vahinkoa.

"Ehkä myöhemmin." George sanoi katsoen minua virnuillen.

Olin juuri alkamassa valittamaan heille siitä kuinka en halunnut odottaa kun Harry ja Ron ilmestyivät luokseni.

"Ömm, Am meillä olis asiaa." Ron sanoi haroen vaivaantuneena tukkaansa.

Voi jumalauta nyt se alkaisi. Nousin kohauttaen olkiani ja luoden katseet kaksosiin jotta he tieteäisivät etten unohtaisi heidän kummalisuuttaan.

Kävelin Ronin ja Harryn takana koko matkan suurelta salilta rohkelikko torniin. Mietin mielessäni miten aikoisin suorittaa keskustelun.

Pojat jatkoivat oleskeluhuoneen läpi suoraan omaan makuusaliinsa. Sisälle päästyäni katsoin ympärilleni. Huone oli tismalleen samanlainen kuin meidän, ainoana erona olis ettei seiniä oltu päällystetty hyvän näköisten jästien ja noitien kuvilla ja pörröisillä koristenaruilla vaan jalkapallo ja huispaus esitteillä. Harry istui Ginnyn viereen sängylle Hermy joka oli ollut myös huoneessa ennen tuloamme istui toisella sängyllä ja Ron lysähti jonkun matka-arkun päälle.

"Am, minulla olisi asiaa." Ginny aloitti.

Pyöräytin silmiäni ja huokaisin ärtyneesti. Ristin käteni rinnalleni ja katsoin häntä huvittuenesti.

"Turha edes aloittaa", sanoin.

"Eikun oikeesti Am, tää on tärkeää." Hermy sanoi vakavissaan.

"Nojoo, ei se nyt niin tärkeetä varmaan ole jos ootte pimittäny sitä multa päälle kuukauden." Sanoin muina miehinä ja katsoin kynsiäni.

"Mistä se oikeen puhut." Harry sanoi teko yllättyneesti.

"No siitä että ootte valehdellu mulle päin naamaa kuukauden." Sanoin jo hieman vihaisesti ja nostin pääni katsomaan taas nelikkoa.

Ginny huokaisi helpottuneesti ja sanoi sitten hymyillen.

"Ihanaa ettet ota tätä raskaasti."

Olin niin järkyttynyt että päästin naurahduksen.

"Joo, ei mua kiinnosta paskan vertaa se että nuolet Harryn kaa, mutta se että et voi olla rehellinen mulle, se mua kiinnostaa." Sanoin ääni vihasta väristen.

Harryn naama kalpeni.

"Mitä tarkotat?" Hän kysyi.

"No vittu sitä kun löydän sut ja Ginnyn nuolemasta pukkareilta, tai kun kuulen suoraan Hermyn suusta että ootte ollu YHDESÄ VITTU KUUKAUDEN ettekä oo kertonu mulle." Äyskähdin. Hermione meni noloksi ja painoi päänsä alemmas.

"Tää on just se syy miksei me sulle kerrottu!" Harry huus takas nousten samalla seisomaan eteeni.

Käänsin päätäni naurahtaen taas ivallisesti ja huusin päin Harryn naamaa.

"Harry jos olisitte ollut kunnon ystäviä ja kertonu totuuden",

"Sä olisit murtunu." Ron sanoi puolustaen Harrya.

"Joo Weasley totuus sattuu välillä mutta se on elämää. Ja voin ihan rehellisesti sanoa että sekun ystävät pettää sut sattuu paljon enemmän kun jotku vitun sydänsurut!"

Pojat hätkähtivät hieman purkauksestani.

"Välillä on parempi valehdella." Ginny sanoi hiljaa.

"No mulle on oikeastaan ihan sama mitä teette sillä en aijo enää olla osa sitä."

"Mitä meinaat?" Hermione jonka silmissä kimmelsi kyyneliä kysyi nopeasti.

"Tarkotan sitä että en voi enää luottaa teihin yhtään sen enempää kun Rita Luodikoon jolla on mehukas juorujuttu käsissään." Sanoin ja vedin käteni pois puuskasta.

"Am älä, puhutaan jooko." Ginny joka oli nyt noussut Harryn ja Ronin rinnalle myös kyyneleet kirkkaina silmissään sanoi.

"No yritin ja sain vastaan vaan lisää paskaa ja valheita." Sanoin välinpitämättömästi. Sitten käännyin ja heilautin oven auki. Kävelin ulos makuusalista ja pamautin sitten oven taas kiinni.

Juoksin suoraan tyttöjen makuusaliin itkien hysteerisesti. Olin juuri pistänyt välit poikki neljän parhaan ystäväni kanssa. Olin kyllä tarkoittanut kaikkea mitä sanoin, mutta se että se oli oikeasti sanottu oli vain eri asia.

En voisi istua siellä, halusin ilmaa. Nousin sängyltäni ja puin ensimäisen takin jonka löysin. Juoksin oleskeluhuoneen läpi suoraan käytävälle ja sieltä ulos.

Istuin järven rannalla olevalle pienelle laiturille. Katsoin kuinka järven tyyneen pintaan alkoi vähitellen tippua isoja vesipisaroita ja itkin. Harry, ihminen ketä olin rakastanut oli nyt parhaan, ei siis vanhan parhaan ystäväni kanssa ja eläisi iloisesti. Olin aina ajatellut että päätyisimme yhteen, mutta ilmeisesti olin väärässä.

Puristin polviani vasten rintakehääni ja vain annoin kyynelten valua. Mieleeni juolahti erään jästilaulun säkeistöt. Aloin hyräillä melodiaa ja kuiskailin hennolla itkuisella äänellä sanat.

"Cause baby you look happier you do, i knew one day youd fall for someone new. But if he breaks your heart like lovers do. Just know that ill be wating here for you."

( sanat Ed Sheeranin Happier kappaleesta)