where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Ryhmäterapiaa

Lauantai 22.3.1996

"Omistatko itsetuhoisia ajatuksia? Jos koet että omistat sulje ne kaikki pieneen kuplaan, ja anna niiden leijua pois, olet ihana ja kaunis." Joku hoitajista lässytti.

Pyörittelin silmiäni. Minut oli pakotettu johonkin 'ryhmäterapiaan' kaikkien muiden potilaiden kanssa. Kuulemma nämä auttoivat meitä poistamaan negatiiviset ajatukset. Minusta taas tuntui että tämä vain lisäsi niitä.

Punnituksessa kerrottii, että olin jo paremmassa kunnossa. Olisin voinut vaikka vannoa että olin lihonnut jo aivan liikaa.

Päivät matelivat. Koska Nik oli oikeasti töissä täällä, ei hän voinut kaiken aikaa istua huoneessani pitämässä minulle seuraa. Sitä paitsi, hän teki suurimalta osalta vain ilta/yö vuoroja, joten olin päivisin aina yksin.

Tänä iltana kuitenkin kaikki meni erilailla.

Istuin taas vaihteeksi sängylläni. Tein ennustusläksyjä.

Nik avasi oven ja astui sisään.

"Amara, sinulle on vieras."

Sydämmeni pomppasi. Hermy, Harry, kaksoset, Sirius, kuka oli uskaltautunut tulla näyttämään petturin kasvonsa.

Kun en vastannut Niki huokaisi ja sanoi.

"Jätän teidät kahden, sinulla on tasan kymmen minuuttia aikaa ja jos joku hoitaja saa tietää että olit täällä en vastaa seurauksista."

Nik lähti ovelta ja sisään pujahti. Ei voinut olla.

"Moi." Lorenzo Berkshire sanoi epävarmalla äänellä.

Menin ihan sanattomaksi.

"Mitä teet täällä?" Kysyin viimein. Tämä oli noloa. Enzo ei ikinä ollut nähnyt minua näin.

Hän istahti tuolille sängyn viereen.

"Ollaan oltu susta huolissaan, ja kun sain Dumbledorelta luvan halusin heti tulla näkemään sua." Enzo sanoi lempeästi. Hänen katseensa kiersi minua ja lopulta pysähtyi käsiini. Sujautin ne peiton alle.

"Miten Tylypahkassa?" Kysyin nopeasti.

"Ihan normaalisti, ei ole tapahtunut kerrassaan mitään." Enzo mutisi.

Olimme hetken hiljaa kunnes hän sanoi.

"Tule takaisin Am."

"Luuletko että en haluaisi?" Sanoin ärtyneesti.

"Nikita kertoi, että niskuroit ja tappelet vastaan kaiken aikaa, miksi."

"Koska haluan pois."

"Et voi päästä takaisin Tylypahkaan, jos jatkat noin." Enzo sanoi.

"Miksen?" Kysykn kiihtyen.

"Koska olet sairas!" Enzo huusi. Hiljenin. Hänen silmänsä kostuivat kun ne katsoivat minuun.

"Pelkään joka päivä, etten enää nää sinua. Etten koskaan kuule nauruasi tai haista hajuvettäsi kun kävelet ohi. Olet ollut kohta kaksi viikkoa pois, ja näytät vain pahemmalta." Enzon poskelle vierähti kyynel. Hän nosti kätensä ja vei hius suortuvan korvani taakse, jättäen sen jälkeen hänen kätensä poskelleni.

"Malfoy ja sun 'frendit' oli täysiä kusipäitä, kun ajoi sut tollaseen kuntoon, mutta älä jooko pilaa sun elämään vaan sen takia." Poika sanoi.

Tuntui kuin nuo sanat olisivat olleet juuri se mitä tarvitsin. Kuin vain ne olisivat olleet avain siihen lukkoon jota en ollut saanut kuukausiin auki. Ja hetken mielijohteesta, suutelin Enzoa.

Hän oli aluksi hämmentynyt, mutta pian hän vastasi suudelmaan. Sain valtavan deja vun viime vuodesta niistä bileistö joissa olimme kännissä suudelleet. Hän oli edelleen taitava suutelija.

Oikeasti, tietäisimpä kuinka kauan se kesti, havahduin ensikertaa kun kuulin.

"Voi voi, minähän arvasin." Nikita seisoi ovella virnuillen. Enzo kääntyi pois sängyltä hämillään. Näytin Nikille keskaria.

"Nähdään pian Am, tulen tiistaina näkemään sua." Enzo hymyili minulle sulkiessaan oven perässään. Nik joka jäi sisälle katsoi minua kysyvänä, jolloin heitin häntä tyynyllä.

<<>>
Enzon nk
Sunnuntai 23.3.1996

Olin Nälkäkurjessa käymisen jälkeen ollut henkisesti niin väsynyt ja täynnä ajatuksia että olin mennyt suoraan nukkumaan. Aamiasella kerroin kaiken ystävilleni.

"Äijä mitä vittua sä menit tekemään, Draco hakkaa sut." Theo huusi. Pansy istui vastapäätäni ja katsoi Daphnea ja hänen vieressään istuvaa Blaisea. Molemmat täysin hiljaa.

"Am on ihan hirveessä kunnossa, ja kaikki vaan  Potterin ja Dracon syytä, luuleks etten haluis hakkaa molempia?" Kysyin lyöden Theoa ärtyneenä takaraivoon.

"Kai hän pääsee häihin?" Daphne kysyi.

"Pidän tosiaan huolta että pääsee, onneksemme siellä on vartijana kukas muu kuin vanha tuttumme Nikita Marshwille, hänen avullaan pääsen käymään siellä useammin kuin kerran kuussa."

"Nikita vitun Marshwille?! Miten vitussa se on sinne päässy?" Pansy ihmetteli.

"Diilakoha se enää?" Mathheo mietti ääneen. Daphne katsoi poikaystäväänsä murhaavasti ja osoitti tätä sitten haarukalla.

"Sinä pidät itsesi erossa kukasta kunnes kesä alkaa."

"Yes mommy." Matheo kiusoitteli Daphenea.

Kun kaikki naureskelivat yhdessä yhtäkkiä Blaisen hymy hyytyi.

"Hei Berkshire, kuulin juttuu et olisit nähny Amaraa eilen, pitääkö paikkaansa."

Käännyin ja näin Potterin seisovan edessäni. Nousin seisomaan ja katsoin häntä alas.

"Saatta olla."

"Voisitko välittää hänelle viestin, että voisiko hän vastata meidän kirjeisiimme, kun olemme hieman huolissamme." Hän kysyi juuri niin vituttavasti.

Vihani tuota henkilöä kohtaan alkoi tosiaan kiehua yli laitojen.