where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Vasemman rinnan alla

Lauantai 16.3.1996

"20 minuuttia aikaa, sitten päivällinen!" Anna-Maria sanoi ja sulki hymyillen oven. Kun ovi kalahti kiinni Emma virnisti ja hyppäsi sängyltään. Hän kävelin puiselle vaatekaapilleen ja penkoi sitä hetken.

"Olet ilmeisesti ollut täällä kauan." Sanoin katsellen ympäriinsä hänen huonettaan. Emma oli liimaillut kuvia seinilleen ja ostanut ikkunalaudalle jopa kukkia.

"Kolmisen kuukautta." 
"Elämä lähti alamäkeen koulujen loputtua, ja no lopulta kun marraskuussa kämppä lähti alta, äiti patisti mut tänne." Emma sanoi vaiteliaasti.

Nappasin yöpöydällä olevan valokuvakehyksen. Siinä oli kuva Emmasta luudalla. Hän nauroi hampaat välkkyen ja hänen paras ystävänsä Nelly katsoi kameraan nenä punaisena piponsa alta.

"Tuo kuva on otettu",

"Korpinkynsi vastaan puuskupuh." Täydensin hänen lauseensa loppuun. Emma hymähti ja jatkoi kaapin tonkimista.

"Muistan kuinka hävisitte ja vedit vittuuntuneena Daniel Tanishia turpaan ja mursit rantees." Naurahdin muistoille jotka vyöryivät mieleeni.
"Myöhemmin Daniel tuli pyytämään sulta anteeks, ja olitte liiankin erottamaton pari, missä Dani on nyt?"

Emma huokaisi syvään ja sanoi.

"Nyt ei ole aikaa sille, löysin kartan."

Tajusin kolauttaneeni herkkään paikkaan ja katsoin hiljaa kuinka Emma levitti kartan sängylle.

"Toimistoon pääset kun lähdet ruokasalista käytävälle kohti takkahuonetta ja käännyt ensimäisestä käännöksestä vasempaan. Käytän päässä on ovi jonka avaat tällä", Emma piirsi reitin huulipunalla ja ojensi sen jälkeen minulle hiuspinnin.

"Kun saat sauvasi käsiisi, suuntaat suoraan keittiöön, sen takaovea pidetään auki jotta ruokalähetykset ja posti voidaan toimittaa yöllä ongelmitta. Lähdet vasemalle ja kun pääset tielle, tilaat Poimittaislinjan viemään sinut mahdollisimman lähelle kotiasi." Emma piirsi loputkin viivat karttaan ja taitteli sen sitten kiinni. Otin kartan ja sujautin sen takataskuuni.

"Jos jotain käy etkä pääsekkään suoraan kotiisi menet vuotavaan noidankattilaan." Hän katsoi minua 'ymmärsitkö' katseella. Nyökkäsin vakavana.

<<>>

Kun Anne-Maria viimein lukitsi oveni illaksi
aloin tosi toimiin. Vaihdoin tummat vaatteet ja laitoin hiukseni alanutturalle. En voisi pakata kaikkea mukaani, ja minullahan olisi kotona kaikki tarvittava. Sulloin kolmet alusvaatteet ja kahdet hupparit ja verkkarit reppuuni. Laitoin pieneen pussukkaan kaiken rahan mitä omistin, jästi että velhomaailmassa.

Kun kello löi 23.00 tiirikoin oveni auki. Käytävällä oli hiljaista ja pimeää. Hiivin kartta kädessä äänettä. Sain deja vun neljännestä luokasta. Olin hiippaillut Harryn viitan alla keittiöille ja olin törmännyt Cedriciin, joka oli lopulta saattanut minut keittiöille. Nyt muisto sai minut vain hymyilemään, vaikka ennen olisin varmaan punastunut. Nykyään tiesin ettei rakkaudessa, punastumisessa, käsistä pidossa tai edes deittailusta seurannut muuta kuin tuskaa.

Käännyin käytävälle joka vei minut toimistoon, josta Emman mukaan löytäisin takavarikoidut sauvat. Matka oli ollut siihen mennessä liian helppo. En ollut nähnyt ketään, eikä ovien tiirikointi pinneillä ollut sen vaikeampaakaan kuin luulin.

Toimiston ovi kalahti auki ja hiivin sisään. Napsautin valot päälle ja lähdin kävelemään peremmälle. Käveltyäni sisään löysin kahvittelu huoneen. Huoneessa oli muutama sohva, sekä pöytä. Yritin etsiä jotain paikkaa jossa olisi takavarikoidut tavarat, mutta en löytänyt mitään. Kävin läpi kaapit ja sohvapöydän mutta mistään ei löytynyt kertakaikkiaan mitään.

Olin jo menettänyt toivoni, kun silmääni osui kiille. Kirkas vilaus jotain sattui silmiini. Käännyin katsomaan mistä kiilto tuli, ja huomasin että jokin valo heijastuin erään laatikon kolosta. Kävelin laatikolle ja polvistuin siihen. Pienestä raosta ei näkynyt mitään, mutta aistin että sisällä olisi jotain arvokasta, joten nappasin taas pinnini ja aloin ronkkimaan lukkoa.

Laatikko aukesi helposti ja nostin sen maahan tutkiakseni sen sisältöä.

Päälimmäisenä oli pitkä satiini pussi luultavasti täynnä sauvoja, mutta jokin pohjemmalla kiinnosti minua enemmän. Kaunis sormus hopeinen ja kiiltävä makasi raollaan olevassa rasiassa. Houkutus siihen oli liian suuri, joten nappasin rasian ja laitoin taskuuni. Tunsin oloni niin vapaaksi, voisin nyt vain karata.

<<>>

Silmäni aukesivat kuin pakosti. Olin huoneessani ja joku istui minun sänkyni laidalla. Hätkähdin hädissäni, oliko kaikki tuo ollut unta, miksi en muista mitään, miten olin täällä.

"Älä liiku."

Säikähdin uudestaan, kun huomasin sängyn vierellä istuvan henkilön olevan kauheista kauhein vartiaja.

"Mitä tapahtui?" Kysyin ääni väristen.

"Minä löysin sinut sorkkimasta toimiston tavaroita joten tainnutin sinut ja toin tänne." Hän totesi tyynellä ja miellyttävällä äänellään. Tuo ääni oli sulosointuja korvilleni, mutta se etten saanut päähäni mistä sen niin tunsin sai minut repimään hiukseni päästäni. Olimme hetken hiljaa. Hän huokaisi.

"Miksi olit sielä?" Hän kysyi.

"Miksi se sinulle kuuluisi?" Kysyin ärtyneenä.

Hän huokaisi uudelleen ja sanoi.

"Älä jaksa olla tuollainen, tiedän että olet paljon mukavampi oikeasti."

"Mistä sinä tietäisit mitään minusta?" Kysyin taas laittaen käteni puuskaan.

"Etkö vittu muista mua?" Hän kysyi järkyttyneenä.

Pyöräytin silmiäni.

"Vittu en ja siksi oletkin mielestäni niin raivostuttava, kun en vain saa päähäni kuka oikein olet."

Hän naurahti. Katsoin tätä järkyttyneenä, kun hän alkoi riisua t-paitaansa.

Hänen vasemman nänninsä alapuolella oli teksti tatuoituna.

VITUIKS MENI TÄÄKI PASKA

Luin tekstin ainakin kahdesti, ellen kolmesti. Kyyneleet nousivat silmiini ja kun nostin pääni, näin hänen kasvonsa uudessa valossa.

Hyökkäsin halaamaan Nikitaa kyyneleet valuen pitkin poskiani. En ollut halannut häntä melkein vuoteen. Hänen tutut niin ihanat lihaksikkaat kädet kietoutuivat ympärilleni tuoden tutun kodin tunteen. Haistoin hänen tutun tuoksun taas.

"Säikähdin hetkeksi ettet muistaisi."

Nostin paitaani ja tissiäni niin, että sen alle kirjoittetu teksti näkyisi.

PASKA TÄÄKI MENI VITUIKS

Nikita Marshwille on minua kaksi vuotta vanhempi Korpinkynteen kuulunut oppilas. Niki muutti Yhdysvalloista kun hän oli 14. Nik oli aina ollut laiska oppilas eikä ollut juurikaan kiinnostunut omista kouluasiostaan. Hän oli ollut koulun tunnetuin lintsaaja, juhlahousti ja naisten mies. Olimme tutustuneet ensi kertaa Nikin kanssa kun hän heti kuudennen alussa piti suuret juhlat koska oli päässyt läpi V.I.P:t. Olin mennyt salaa korpinkynnen oleskeluhuoneeseen. Tutustuimme silloin, ja olimme olleet erottamattomat. Vaikka emme ehkä hengailleet joka ilta, tiesin että pystyin luottamaan Nikiin 100%.

Kaikki oli mennyt loistavasti, kunnes viime vuoden lopussa, Nik oli erotettu. Hän ei koskaan kertonut kellekkään miksi, mutta eräänä päivänä hänet vain potkittiin pihalle.

Olin silloin surun murtama. Vähitellen olin unohtanut Nikin, koska emme enää nähneet. Mutta edelleen omistin vasemman rintani alla tuon kännissä kirjoitetun tunnuslauseen.

Hei jess 50 luku!! :))