where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Tuliviskiä

Lauantai 29.9.1995

"SIIS MITÄ HITTOA MUN PITÄIS PUKEA SINNE SAATANAN KUHNUSPERSEEN TILAISUUTEEN?" Kiljuin ja heitin kasan vaatteitani päin seiniä.

Lav kikatti ja sanoi sitten.

"Pue tää, se näyttää ihanalta sun kropalla." Tyttö nosti ihonmyötä menevän alle polven olevan mustan mekon. Nyrpistin nenääni.

Se oli Parvatin vanha, mutta kesällä tyttö oli venähtänyt eikä mekko enää sopinut hänelle. Puin sen vastahakoisesti ja kävelin Lavenderin luo. Hän solmi selässä ristiin rastiin menevät nauhat.

Kävelin peilille ja henkäisi ääneen. Mekko oli täydellinen, se näytti juuri sopivan kireältä ja jos yhdistäisin sen farkkutakkiin se ei olisi liian paljastavakaan.

Virnistin Lavenderille joka ihasteli näkyä myös. Juhlat alkaisivat yhdeltä ja kello oli jo puoli. Draco tulisi hakemaan minua jo kymmenen minuutin kuluttua. Piirsin nopeat rajaukset ja harjasin hiukseni. Sujautin valkoiset tennarini jalkaani, en luopuisi sentään kaikista mukavuuksista.

"No mene nyt, ja pidä hauskaa."
"Hermy meni Ginnyn kanssa toiseen makuusaliin ja ei oo vielä varmasti lähteny."

Hymyilin Laville. Hän ja Parvati olivat ymmärtäneet täysin ongelmani nelikon kanssa ja olivat hyvin myötä mielisiä asian suhteen. He eivät valinneet puolta, mutta olivat silti todella mukavaa avautumis seuraa.

Kipitin oleskeluhuoneeseen ja sieltä muotokuvasta ulos. Vauhtini pysäytti Draco joka odotteli hiljaa vihellellen käytävällä.

"Hei kaunokainen." Hän sanoi ja tarjosi käsivarttaan. Kiepautin käteni siihen ja lähdin kävelemään pitkin linnan käytäviä.

Dracolla oli päällään mustat siistit housut sekä valkoinen kauluspaita. Hänen hiuksena olivat kammattu mutta ei enää siistille keskijakaukselle. Ne vain olivat hänen naamallaan, mutta en valita sillä ne näyttävät upeilta.

Saavuimme kuhnuklubin juhla paikalle. Kuhnusarvio odotti ison vatsansa kanssa iloisesti hymyillen ovella ja huusi.

"Draco, mukavas että pääsit. Toit seuralaisenkin." Kuhnusarvio katsoi minua säteillen. "Neiti Hawkes mukava tavata, en tiennytkään että tunnette."

Hymyilin Kuhnusarviolle takaisin ja sanoin.
"Ilo on meidän puolellamme Professori."

Kuhnusarvio myhäili iloisesti ja oli sanomassa varmasti jotain kun lisää ihmisiä tuli. Menimme pois tieltä ja istahdimme pienen pöydän ääreen. Kurotin meille toiselta pöydältä kaksi kuppia joissa oli kirkasta nestettä ja limetit.

"Kippis." Draco sanoi ja kippisti kanssani. Hörppäsimme kulaukset juomistamme.

"Mitä tää on?" Poika kysyi naama nyrpistyneenä.

Hymyilin myötätuntoisesti.
"Tuliviskiä, limetillä."

"Eiks tää maistu sun mielestä ihan kauheelta." Draco kysyi.

"Maistoin tuliviskiä ekaa kertaa jo neljännellä, kun Fred ja George toi sitä huispauspelin jälkeisiin juhliin." Virnistin ja join lasini tyhjäksi.
"Vaatii totuttelua."

Poika nyökkäsi.
"Oon mäkin viskiä juonu jo tokaluokalla, mutta vaan kallista ja minun arvoille sopivaa." Draco irvisti lauseen lopussa.

Aloin kikattaa.

"Voin mä sen juua." Sanoin läpällä.

"En mä sua vielä voi kaato känniin juottaa." Poika vastasi muka vakavissaan ja veti lasin lähelleen.

Jatkoin naurua Dracon kanssa jonkun aikaa.

"Pitäisikö tuo viski viedä sinulta pois." Blaise oli saapunut paikalle ja seisoi vitsikäs hymy huulillaan Dracon takana.

"Naurattaako Blaise? Juoppa itse tätä kuraa." Draco sanoi haastavasti ja ojensi lasiaan Blaiselle joka kieltäytyi työntämällä sormuksia täynnä olevan kätensä juoman tielle.

"Voi minä sentään myönnän kalliin makuni." Blaise tokaisi.

Blaise oli oikeastaan oikein mukava, kun häneen tutustui. Hän oli oikea vitsi niekka mutta piti arvokkaan olemuksensa. Blaisen äiti on uppo rikas ja Blaise on elänyt korkea tasoista elämää, marmori kartanoissa ja silkki lakanoissa aina. Pojan hiukset olivat lyhyet ja tumma iho hoidettu ja sileä. Blaisen seuralainen yllätti minut suuresti. 

"Hei Amara, miten menee?" Luna Lovekiva sanoi pehmeän uneksuvalla äänellään. Hän oli pukeutunut kauniiseen leninkiin ja jättänyt vaaleat hiuksensa kiharoille jotka kruunasivat koko tytön ulkomuodon.

"Mistä te kaksi oikein tunnette?" Kysyin hieman järkyttyneesti.

"Lapsuuden tuttuja, oon tuntenu Lunan koko elämäni, hän on kuin sisko minulle." Blaise sanoi samalla luoden sädehtivän hymyn Lunalle.

Puhuimme hetken kunnes Blaise ja Luna lähtivät hakemaan jotain syötävää.

"Ja minä luulin tuntevani koulun jokaisen oppilaan ystävät viholliset ja rakkaudet." Huokaisin hymyillen vinosti.

"Ei ihme ettet tienny. Blaisen äiti ei oikein pidä Lunasta, onhan Luna kuitenkin puoliverinen." Draco sanoi.

Kurtistin kulmiani.

"Välillä mietin mitä teidän puhdasveristen vanhempien päässä liikkuu."

Draco kohautti olkiaan.

"En edes halua kuvitella mitä kävisi jos isäni saisi tietää että olen tutustunut sinuun." Poika huokaisi ja haroi hiuksiaan. Laskin käteni hänen omalleen joka oli pöydällä ja katsoin häntä myötätuntoisesti silmiin.

<<>>

Juhlat kestivät pitkälle iltaan saakka ja illan hämärtäessä, monen tuliviskin ja liian monen cocktail leivoksen jälkeen raahauduin takaisin rohkelikko torniin. Vatsani oli turvonnut ja huuleni kipeät kaikesta siitä puhumisesta ja hymyilystä. Kaaduin sänkyyni ja hengittelin muutaman kerran syvään ennen kuin nukahdin.

Juuri kun olin nukahtamaisillani makuusalin ovi avautui. Hermione ja Ginny astelivat sisään.

"Hän nukkuu." Ginny totesi ja katsoi minua makaamassa sängylläni.

"No miten ne menivät, oliko hän todella hänen kanssa?" Hermy kysyi jännittyneenä.

Ginny väänteli käsiään ja näpläsi hiuksiaan vaivaantuneesti. Lopulta tyttö huokaisi ja sanoi pettyneesti.

"Kyllä."

Hermione henkäisi ja katsoi minuun nopeasti.

"Mutta, he vihaavat toisiaan." Hän puuskahti.

"No en usko että viholliset istuvat koko illan samassa pöydässä keskustellen ja nauraen." Ginny sanoi ärtyneesti.

"Ei tämän näin pitänyt mennä, meidän piti olla ystäviä." Hermione sanoi paniikkia äänessään.

"Meidän pitää tehdä jotain. Korjataan asiat. Hän ei voi vältellä meitä ikuisesti." Ginny sanoi.

"Kyllä." Hermione sanoi ja loi katseen minuun.