where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Viimeinen katse

Lauantai 25.10.1995 Harry Potterin näkökulmasta

Varoitus! Luku sisältää kuolemaan ja kidutukseen liittyvää sisältöä lukeminen omalla vastuulla! Tää luku on myös normaalia pitempi:)

Tylyahoon vievät vaunut kalahtivat merkiksi siitä että olimme perillä. Autoin Ginnyn ulos vaunusta, ja katsahdin ympärilleni. Tylyahon keskustaan oli pystytetty suuri teltta jotta sade ei pääsisi esityslavalle.

"Äkkiä, voidaan saada paikat läheltä lavaa!" Ginny hihkui ja nappasi Hermionen kädestä kuljettaakseen hänet telttaan. Ron virnisti minulle jonka jälkeen suuntasimme tyttöjen perään telttaan. Lava oli yhä tyhjä. Se oli järjestetty keskelle telttaa pyöreän muotoisesti ja sen ympärillä roikkui hieno satiininen verho. Suurin osa Tylypahkalaisista oli vasta matkalla joten mahdollisuudet saada eturivin paikat olivat täydelliset.

"Terve Harry!" Seamus ilmestyi jostain paikalle. Hänellä oli pullollinen jotain kädessään (epäiltävästi tuliviskiä).

"Hei Seamus." Virnistin pojalle.

"Näin Hermionen ja Ginnyn, mutta missä Amara on?" Seamus kysyi.

"Tuli kuumeeseen yöllä, ajateltiin että on parempi ettei se tuu tänne tulee vaan kipeemmäks." Sanoin.
"Hei missä näitkään tytöt?" Hamuilin päälläni väkijoukkoa.

"Tuolla", Seamus osoitti aivan lavan eteen jossa näin Ginnym punapään seisovan. "Taidat tosiaan tykätä Ginnystä?" Seamus totesi katsoen minua.

Nyökkäsin hajamielisesti pitäen katseeni Ginnyssä. Seamus taputti minua harteelle.
"Ja sinne menee yksi hyvä poikamies ehdokas." Hän huokaisi ja katosi sitten ihmis hulinaan.

Suukotin Ginnyn päälakea kun saavuin.

"Mihin katosit?" Tyttö kysyi hymyillen minulle.

"Moikkasin Seamusia, mihin Ron katosi?" Kysyin hämilläni tajuten hänen poissaolonsa.

"Meni hakemaan meille jotain juotavaa." Hermione vastasi kevyesti.

Teltta alkoi täyttyä ihmisistä eikä mennyt kuin muutama minuutti niin teltan ovet suljettiin ja valot sammutettiin. Ron kiiruhti juuri viime hetkellä paikalle leijuttaen neljää mukillista Matami Rosmertan erikois simaa.

Valot sammuivat ja ihmiset hiljenivät. Sitten joku alkoi kuuluttaa.

"Hyvät leidit ja herrat, on ilo olla täällä tänä iltana." Kelmeä ja jotenkin tuttu ääni kuulutti.

Ginnyn valmiiksi suuri virne venyi entisestään.

"Saammeko esitellä päivän vieraat." Verho hulmahti auki ja lavalla seisovat ihmiset mustissa kaavuissa kumarsivat. Kuolonsyöjät. Jähmetyin paikalleni täysin. Saatoin olla ainoa tässä huoneessa joka oli joskus elämässään nähnyt kuolonsyöjiä, Cedricin lisäksi.

"Olemme kuolonsyöjiä." Joku heistä jatkoi taas yhtä kelmeästi. Hermione vieressäni henkäisi ja nappasi sitten päästäni kiinni painaen minut maahan muiden jalkoihin. Yleinen paniikki alkoi levitä kunnes joku lavalla olevista luusereista sanoi taas jotain saaden kaikki hiljenemaan.

"Emme halua yhtään ihmis vahinkoa tänään, enempää kuin on pakko. Antakaa meille Harry Potter, niin lähdemme.Harry Potter niin ketään ei satu."

Kaikki vain seisoivat pelosta väristen hetken paikoillaan kunnes yksi kuolonsyöjistä karjaisi.

"Tiedämme että he ovat täällä, antakaa meille Harry Potter!"

"Harry ei ole täällä!" Ginny huusi äkisti. Kaikki katsoivat häntä.

Yksi kuolonsyöjä nauroi sairaasti ja heilautti sauvaansa. Ginny nousi ilmaan ja kulkeutui kuolonsyöjän luo ilman halki. Lihakseni jännittyivät mutta pysyin paikoillani. Taika taivutti Ginnyn selän kouruun niin pahaan että se sattui varmasti.