Syntiset

173 13 5
                                    

Lauantai 2.3.1996

Aamu meni leppoisasti. Hermionella oli paha musta silmä ja huuli turvoksissa, joten hän istui Parvatin hoidossa koko aamun samalla kun mietimme mihin Ginny ja Lavender olivat kadonneet koko illaksi. Hermione oli vaisu, ja joka kerta kun aihe meni Roniin hän hiljeni kokonaan. Olimme jättäneet aamiasen välistä niinkuin lähes jokainen muukin koulun oppilad, mutta kun kello löi yksi juoksimme suureen saliin lounaalle.

Pöydässä oli outo tunnelma. Suurin osa ihmisistä oli aivan normaalissa darrassa, mutta jotain oli silti vinossa. Ginny istui kaukana meistä neljäsluokkalaisten tyttöjen kanssa ja aika ajoin hän vilkuili meihin kummasti. Hermione ja Ron istuivat vierekkäin. Hermione näytti jännittyneeltä ja ahdistuneelta, mutta Ron vain huolestuneelta. Harry istui hiljaa koko ajan ja lopulta hän lähti niin äkkiä ettei ehtinyt edes sanoi moikkaa.

Katsoin kaksosia huomaamattomasti ottaen samalla hörpyn pikaristani. Nousin ylös pöydästä samaan aikaan kuin he. Kävelimme pois suuresta salista normaalisti mutta heti ulos päästyämme avasin suuni.

"Mitä eilen kävi, kaikki ovat ihan outoja?" Fred ehti kuitenkin ennen minua.

"No tiedän vain että Hermione huusi Effielle, mutta en tiedä vieläkään mikä Harrylla on", Totesin "Onko teillä jotain tietoa eilisestä illasta?"

George virnisti ylitsepääsemättömän iloisena.

"Mitä?" Kysyin nauraen.

"No Fredillä ei ainakaan ole mitään tietoa mistään, hän oli liian kiireinen Angelinan kanssa." George sanoi taputtaen veljeään olkapäälle. Fred punastui.

"Onnea ja menestystä Fred, sinäkin menetit kuuluisan neitsyytesi vihdoin." Totesin pörröttäen hänen hiuksiaan.

"Joo ei sun tarvii mua kiusaa, George hoiti jo sen." Fred totesi.

"Perheen viimeisin joka on menettänyt neitsyytensä, on se kaunis titteli." Virnuilin Fredille jonka silmät suurenivat.
"En ole täysin varma Percystä tai Charliesta mutta hei silti." Täydensin.

"Ginny ja Ron?!" Kaksoset sanoivat hätääntyneen kuuloisina. Nyökkäsin hymyillen.

"Dammn mun pitää vaihtaa Harryn kaa muutama valittu sana." George totesi.

"Sentään sinä olet vielä puhtoinen." Fred taputti minua olalle. Pudistin päätäni, nyt virneeni kuitenkin pieneni.

"M-malfoy?" He parahtivat ääneen katsoen minua kuin särkynyttä sukukalleutta jota piti vaalia jottei se hajoa. Hymyilin pienesti.

"Luulin että me olemme syntisiä." Fred totesi.

"Tässä koulussa tapahtuu paljon asioita joista ette tiedä mitään." Avasin muotokuvan hymyillen pojille. Mahassani kurni nälkä , mutta muistin eilen syöneeni pizzaa joten en saisi syödä koko päivänä, korvatakseni sen.

Harry istui sohvalla tuiottaen takkaan. Hänellä oli käsissään kuva joka liikkui. Kuvassa oli kaksi ihmistä, toisella leiskuvan punainen tukka ja vihreä villapaita ja toisella tumma sotkuinen ja pörröinen pehko päässään sekä sininen vanha flanel. Kuvan henkilöt olivat juuri menossa suudelmaan keskellä talvista Tylypahkaa.

Tajusin mitä oli käynyt.

"George älä", sanoin mutta hän ei kuunnellut.

"Kuuleppas Harry, me kuultiin juttua että oot päässy peiton alle MUN siskon kanssa." Harry mulkaisi Georgea heittäen kuvan takkaan.

where the broken hearts go?/Draco MalfoyWhere stories live. Discover now