where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Glitteriä

Sunnuntai 6.10.1995

"Mä en dosiaan thiiä miten mun pää tinduu näin paaaainavalta." Ron sanoi hoippuessan kohti makuusaleja.

"Khoska olet äyssi. Tietysti kun ooooot tollane luuupää!" Sanoin ja heristin sormeani.

Harry joka oli jo melkein päässyt portaikolle huusi.

"Sinä et viddu meille ala pätemään."

Sitten sammuin.

<<>>

Päätäni särki. Nousin istumaan sohvalle ja käänsin päätäni. Ilmeisesti kotitontut eivät päässeet siivoamaan yöllä sillä oleskeluhuone oli järkyttävän kaaoksen vallassa. Punaisia kertakäyttö mukeja oli kaikkialla ja musiikki soitin oli rikki, joten se soitti epävireisesti ja hiljaa. Pöydillä oli ruuan tähteitä ja juhlahattuja. Kaiken kruunasi paksu kerros glitteriä ja serpentiiniä jota oli joka paikassa.

Olin makaamassa sohvalla. Oleskeluhuone oli tyhjä lukuunottamatta kolmasluokkalaista Nigelia joka oli juuri kipittänyt makuusaliinsa muotokuva-aukosta.

Kutsuin makuusalista peilin itselleni. Meikkini olivat vielä naamassani mutta mustat hiukseni olivat kiinni alhaalla löysästi. Minulla oli glittermekko vieläkin päälläni ja olin kääriytynyt pehmeään vilttiin sohvalle. Olin ilmeisesti saamunut siihen eilen illalla.

Kello oli noin kaksi päivällä joten suurin osa ihmisistä olisi lounaalla. Haukottelin ja nousin. Koikkelehdin roskien ja glitterin välistä muotokuvalle. Linnan käytävät olivat viileät ja tyhjät. Ei ollut enää kesä eikä käytävillä ollut tosiaan enää kovin soveliasta kävellä tiukassa pikku mekossa, voisin vaikka palelluttaa itseni. Jalkani tuntuivat kylmiltä vasten sileää kiveä. Onneksi sain hieman lämpöä juostessani suureensaliin pakoon Riesua.

Suuri sali oli lämmin ja puhelias. Suurin osa oppilaista oli vielä lounaalla kun kävelin pöytään ja otin itselleni perunoita ja kastiketta. Hermy Harry ja Ron tulivat luokseni.

"Heräsit viimein." Hermy sanoi istuessaan viereeni. Hänellä oli lautasellaan ohut viipale leipää jonka hän oli päällystänyt voilla ja juustolla.

"Älä huuda, päähän särkee." Sanoin ja mätin perunaa suuhuni. Ron tirskahti.

"No hei vaan sinullekkin. Eikö teillä ole mitään oireita?" Kysyin nyreänä ja käänsin päätäni Roniin.

"No jos meinaat helvetin moisen krapulan oireita niin ei", Ron hymähti ja istui viereeni.
"Voi kuinka olenkaan ikävöinyt sinua pikkusisko."

Sana särähti korvaani. Fred George Ron ja jopa PERCY kutsuivat minua pikku siskokseen, sillä Ginny ei sitä sallinut. Kerran Fred oli sen unohtanut ja herännyt pälvikaljuna ja jättiläis hämähäkkien peitossa seuraavana aamuna. Tietenkin Ginny sai huudot Mollylta mutta ilmeisesti Fred ja muut oppivat läksynsä, jolloin he ottivat minut kohteekseen. En ymmärrä miksi, olen syntynyt viikon Harryn jälkeen eikä se mielestäni tee minusta pientä (lukuun ottamatta surkeaa pituuttani, 158,9cm)

"Miten ne bileet meni eilen?" Kysyin Hermionelta joka oli luultavasti ainoa joka oli ollut selvinpäin.

"No... Olit normaalia pahemmassa humalassa, Harry alkoi lentää luudallaan oleskeluhuoneen katon rajassa ja Ron oli kaiken sen glitterin takana. Pojat hoippuivat makuusaliin noin kahden aikaan, vaikkakin Ronald tyytyi vain jäämään keskelle portaikkoa nukkumaan. Peittelin siHermione sanoi normaaliin sävyyn ja hörppäsi kurpitsa mehuaan. Harry virnisti ja pörrötti tukkaansa, hymyilin hänelle takaisin ja jatkoin syöntiä.

Kävelimme aamiaselta pois keskustellen kiivaasti eilisestä pelistä. Harry selitti aiheesta Ronin kanssa tavalliseen intensiiviseen ja innostuneeseen sävyynsä. Minä ja Hermione vastailimme välillä "mm" ja "kyllä" ja nauroimme kuinka poikien kädet heiluivat kuin propellit selityksen mukana. Tunsin itseni iloiseksi ja mietin, kuinka välirikkomme ei tuntunut näkyvän missään. Kuin kaikki olisi taas ennallaan.

Edestämme käveli joukko viides luokkalaisia luihuisia. Pansy Crabbe ja Goyle. Totuus pamahti naamaani vasten, Draco. Mitä minä tekisin? Haluaisin nähdä hänet mutta Merlinin nimeen emme voisi, sillä jos kävisi niinkuin eilen en tiedä riittäisikö itsehillintäni lähtemään taas. Suhteemme oli tuhoon tuomittu jo alkumetreillään, sitä ei voisi kiistää. Enkä voisi menettää Dracoa vain koska saisin tunteita häntä kohtaan. Entä jos, jos vain välttelisin poikaa jonkun aikaa. Niin että tunteeni rauhoittuisivat. Olisin kuin suukkoa ei olisi käynytkään. Ajatus masensi mieltäni enemmän kuin sata myrskypilveä, mutta en voinut muuta. Minä ja Draco olisimme hengen vaarassa jos joku tai jotkut saisivat tietää että seurustelisimme, koska pelkkä ystävyyskin oli riski.

Kiipesin makuusaliin ja menin suoraan suihkuun. Pesin hiukseni vaniljan tuoksuisella shampoolla ja laitoin samaa sarjaa olevaa hoitoainetta. Kuuma vesi valui pitkin kehoani alas lavuaariin. Kietouduin valkoiseen pyyhkeeseen ja laahustin hieman allapäin makuusaliin. Laitoin hupparin ja verkkarit ja jätin hiukseni vapaaksi auki kuivumaan. Istuin ikkunalaudalle ja katsoin pihalle.

Lokakuu oli tuonut mukanaan sateet. Eikä mitkään tavalliset vaan tummat ja rankat, synkät ja märät sateet. Angelina oli perunut harjoituksemme voiton kunniaksi (ja mahdollisen kastumisvaaran vuoksi) joten päivä tulisi olemaan täysin vapaa. Ensiviikosta tulisi täyttä horroria, sillä olisin joka ilta jälki-istunnossa enkä pääsisi huispaus harkkoihin.

Otin palan pergamenttia ja aloin kirjoittaa Felixille, sillä hän osaisi neuvoa minua pilmassa kuin pulmassa.

Hei Felix

Onnittelut vauva uutisista (oletin sinun osaavan kuinka kortsu toimii mutta olin ilmeisesti väärässä). Halusin kirjoittaa sillä tarvitsen apuasi. Olen tutustunut erääseen poikaan nimeltä Draco Malfoy. Hän on paras ystäväni ja yhtä läheinen kuin Weasleyt. Eilen huispaus ottelun jälkeen (kai muistat mitä huispaus on) me jotenkin päädyimme SUUTELEMAAN! En tiedä mitä tehdä ja krapulaiset aivoni eivät keksi mitään keinoa miten hoitaisin tilanteen. En halua menettää häntä mutta tiedän etteivät välimme pysy samoina jos olemme hitto vie suudelleet. Tarvitsen apuasi joten perkele vastaa nopeasti!

Terveisin Amara H