where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Malfoyn suunnitelma

10.1.1996

Makasin Dracon rinnan päällä kuunnellen hänen tasaista hengitystään ja kuinka poika hiljaa nukahti siihen. Oli viimeinen päivä lomaa ja Draco oli karannut kotoa illaksi luokseni. Kello oli noin puoli yksitoista ja kaikkialla oli hiljaista. Cat oli hakenut aiemmin päivällä Lilithin ja Ramseyn kotiinsa kevääksi. Olin tehnyt päätökseni siitä että jättäytyisin pois Tylypahkasta V.I.P kokeiden jälkeen. Draco ei ollut ottanut sitä hyvin mutta hetken jälkeen hän oli rauhoittunut. Nyt poika nukkui sikeästi sohvallani.

Takkaani syttyi vihreät liekit ja sisään juoksi kalpea nainen vaaleilla hiuksilla. Draco hätkähti hereille ja katsoi hätääntynyttä naista vaaleilla hiuksilla silmiin.

"Äiti?" Hän kysyi hieroen silmiään. Nostin pääni pojan rinnalta ja näin Narcissa Malfoyn seisomassa olihuoneessani.

"Draco kaikki ovat etsineet sinua, sinun täytyy tulla takaisin isäsi on raivoissaan." Narcissa sanoi huojentuneena, sillä hän oli viimein löytänyt poikansa.

"En jaksa voisinko jäädä tänne yöksi?" Draco marisi äidiltään joka kohdisti katseen minuun.

"Kultaseni emme ole ennen tavanneet, olen Narcissa Malfoy." Narcissa ojensi halausta joten nousin kummissani ja halasin naista.
"Olen pahoillani Draco, mutta sinun täytyy palata välittömästi."

Draco katsoi minua anellen jolloin hymyilin pojalle ja sanoin.

"Sinun täytyy lähteä."

Draco nousi seisomaan aivan minun rinnalleni niin että jouduin nostamaan pääni nähdäkseni hänet.

"Okei, muista et lähde minnekkään, syöt ja juot", Draco rullasi katseellaan kehoni ylös alas "Ja muistat tulla huomenna ajoissa asemalle."

Nyökkäsin kuin pieni tyttö jonka jälkeen Draco veti pinut nopeaan pusuun.

"Nähdään huomenna." Hän kuiskasi ja käveli sitten pois.

Narcissa hymyili minulle vielä kerran jonka jälkeen hän käveli takkaan Dracon kanssa.

"Malfoyn kartano." Narcissa sanoi ylevästi. Sitten Draco oli taas kadonnut.

Dracon nk

Isä odotti meitä olohuoneessa Bella tädin kanssa.

"Taas kuraverisellä?" Hän kysyi.

"Älä kutsu Amaraa kuraveriseksi." Ärähdin isälle. Pidin katseeni lattiassa kun lähdin kävelemään portaille.

"En käsitä miksi annatte poikanne käyttää hänen kallista aikaansa tuohon tyttöön, hän olisi voinut valita paremman ja helpomman kohteen." Bellatrix totesi huolettomaan sävyyn.

Kiristelin hampaitani mutten pysähtynyt.

"Pimeän Lordi on eri mieltä kanssasi Bella, hänen mielestään Amara Hawkes on loistava valinta vaikka olen samaa mieltä kanssasi, Amara on kaikin puolin kauhea valinta." Isä sanoi pahoinvoivalla äänellä.

"Kaikki korjaantuu pian Lucius, tiedät sen." Äiti sanoi laskien käden isän olalle.

<<<>>>

11.1.1996

Isä ja äiti tulivat kanssani asemalle seuraavana päivänä. Seisoimme laiturilla tasan viisi minuuttia hiljaa odottaen junan tuloa. Muutama minuutti ennen junan saapumista Weasleyt saapuivat Potan ja Grangerin kanssa. Eikä mennyt kuin minuutti niin Amarakin saapui. Isän ote olallani puristui Aman saavuttua vaikkei tyttö huomannutkaan edes meitä.

Hän käveli suoraan kavereidensa luo. Vaikken sitä halunnutkaan myöntää olin joskus kateellinen Weasleyille. Heillä oli kaikki mitä vain toivoa saattoi. Vanhemmat jotka rakastivat sisaruksia ja ystäviä sekä Amaran täyspäinen ystävyys. Heidän punaiset hiukset hulmusivat samalla kun he nauroivat ja pisamaiset naamat olivat jatkuvassa hymyssä.

<<>>

Pansy ja Blaise ilmestyivät samaan vaunuun kanssani. Puhuimme niitä näitä. Pansy oli juuri luettelemassa uusia lahjojaan kun joku astui vaunuun.

"Silkki lakanat, tietenkin kynttilöitä ja, ai moi Astoria, mites sulla?" Pansy moikkasi tupalaistamme Astoriaa joka käveli nyrpeänä vaunuumme.

Astoria oli viidennen vuoden luihuistyttö, Pansyn parhaimpia ystäviä ja ihan mukava. Hän oli puhdasverisestä perheestä joten olimme tunteneet pienestä asti. En kuitenkaan enää jutellut hänelle samoin kuin ennen, lähinnä vain hänen siskolleen Daphenelle koska hän oli ainoa Blaisen ja Pansyn jälkeen jolle avauduin (jos Amara ei lasketa)

Astoria seisoi siinä hetken jonka jälkeen hän sanoi komentavasti.

"Tule mukaani!" Hän heilautti hiuksensa taakse päin ja jatkoi kävelyään käytävälle.

"Ashlyn mikä homma?" Kysyin ottaen tarkoituksellisen katsekontaktin hänen kanssaan.

"Älä kutsu minua Ashlyniksi!" Hän ärähti ja laittoi kädet puuskaan. "Etkö ole muka järkyttynyt?" Hän kysyi raivoissaan.

"Mistä?" Kysyin naurahtaen.

Amaran nk

Draco juoksi hengästyneenä vaunuosastoomme. Hän sulki oven ja rysähti sitten vasten seinään istumaan. Hän haroi hermostuneena hiuksiaan ja hetki hetkeltä hänen hengityksensä pingottui.

"Draco, mikä hätänä?" Kysyin.

Draco nosti katseensa meihin ja lohduttomalla äänellä hän parahti.

"Minut pakkonaitetaan Astoria Greengrassille!"