where the broken hearts go?/Draco Malfoy

Kyyneliä ja poskisuudelmia

Sunnuntai 27.3.1996

Heräsin aamulla omasta sängystäni. Olin siis illalla kaiken sen juomisen lomassa päässyt kuitenkin turvallisesti porttiavaimellani takaisin Nälkäkurkeen. Olin ylpeä itsestäni.

Nousin istumaan ja pörrötin tukkaani. Sängynviereen minulle oli tuotu lappu.

Aamianen on sinulle myöhäistetty 11.30 asti, tulen hakemaan sinua silloin. xxx Nikita

Hymyilin viestille.

Päälläni minulla oli vain alusvaatteeni. Harmillisesti olin mennyt nukkumaan meikit naamallani, joten ensimmäinen asia mitä tein noustuani oli naaman pesu. Kello näytti 10.20 joten minulla olisi vielä rutkasti aikaa ennen aamiasta. Ajattelin alkaa pakkaamaan tavaroitani, jotta voisin suoraan aamiaisen jälkeen aloitella lähtöäni.

Tyhjensin vaatekaappini ja viikkasin kaikki vaatteeni nätteihin pinoihin ja asettelin ne arkkuuni. Puin päälleni harmaan gollege paidan ja mustat legginssit. Kietaisin hiukseni normaalille sotkunutturalle ja meikkasin hieman saadakseni darraisen olemukseni hieman piiloon.

Olin jo lähes sulkemassa arkkuani kun huomasin nurkkaan viskotun vaatemytyn. Rohkelikko kaapuni, solmioni, kauluspaitani ja sukkahousuni olivat pienessä ryntyssä hyllynpäällä. Kylmät väreet kiipesivät käsiäni pitkin kun tajusin, menisin oikeasti takaisin sinne.

Nukkuisin seuraavan yöni rohkelikkotornissa. En ollut vastannut heidän pöllöihinsä moneen viikkoon, mutta eipä minua oikeastaan kiinnostanut. Jos se minusta on kiinni aion hengailla loppu kevään vain luihuisten kanssa. Minut oli jo käytännössä irtisanottu rohkelikon huispaustiimistä joten mikään ei pitelisi minua heidän hylkäämisessään.

Rynttäsin kaavut arkkuuni ja pamautin kannen kiinni.

"Huomenta neiti päivänsäde." Nikita tuli ovelle.
"Et näytä lainkaan krapulaiselta, olitko täysin holiton?" Hän näytti järkyttyneeltä edes miettiessään asiaa. Naurahdin.

"En en, herran tähden mitä kauhukuvia sinä oikein kuvittelet?" Otin teatraalisesti käden rinnalleni muka järkyttyneenä, saaden hänet nauramaan.

Nik kietoi kätensä kaulalleni.

"Minun tulee niin ikävä." Hän huokaisi halatessaan minua. Olin täysin sanaton ja huokaisin vain.

"Niin minunkin sinua." Kyynel vierähti poskelleni.

<<>>

Dumbledoren toimistossa oli hiljaista, kun jopa taulut kuuntelivat keskustelujamme. Dumbledore pidensi tahallaan lauseitaan ja sai minut jopa hieman ärsyyntyneeksi kysymyksillään. Varsinkin hänen "Eikai meidän pidä seurata sinun lautasmalliasi kehkehkeh" tyyppiset muka hauskat letkautukset saivat minut lähinnä ahdistumaan vain entisestään. Halusin vain päästä äkkiä omaan sänkyyni suihkuun ja taikomaan.

Onneksi Nik oli tullut mukaani Dumbledoren toimistoon, sillä vaikka hän sai Dumbledoren vain vielä vitsailevammalle tuulelle, hän osasi vastata ukon triggeröiviin 'tarvitaankos täällä isompia kaapuja' heittoihin.

Kun kello oli jo noin kuusi ja olimme hoitaneet kaiken mikä täytyi Dumbledore päästi minut kärsimyksestäni. Koska Nik oli erotettu hän ei olisi saanut astua enää jalallakaan koulun maille, jonka takia hänellä ei ollut pieniäkään mahdollisuuksia tulla saattamaan minua oleskeluhuoneelle. Kyynelten ja poskisuudelmien jälkeen lupasimme kirjoittaa vähintään kerran kahdessa viikossa ja tavata heti kesälomalla, jotta Niki näkisi Lilithin.

Arkkuni oli kuulemma jo lentänyt matkoihinsa omalle paikalleen huoneeseeni joten heti kansliasta päästyäni tajusin. Joutuisin menemään illalliselle.

Ei en mene, en varmasti. Minulla täytyisi olla ylisuuret kaavut päälläni ja minun olisi pakko mennä istumaan rohkelikkojen pöytään + joutuisin tekemään dramaattisen sisääntulon sillä päivällisellä suuren salin ovet suljettiin aina.

Mutta jos en mene, ja sanon etten ollut nälkäinen, kaikki ajattelevat että olen edellee 'se sairas tyttö'

En halua nähdä ketään.

Toisaalta.

Jos vain menen sinne, olen kuin minua ei kiinnostaisi paskan vertaa kukaan siellä salissa, söisin lautasellisen ruokaa ja menisin sen jälkeen luihuis ystävieni luo...

Jotenkin löysin itseni suuren salin ovelta.

Kaapuni tosiaan olivat hieman isot ja tärisin pelosta ja jännityksestä, mutta halusin näyttää heille että pystyn olemaan taas normaali.

Ovet aukenivat (tietenkin aivan apposelleen) ja lähdin kävelemään kohti rohkelikkojen pöytää. Tunsin katseet kehossani ja kuulin kuiskaukset korvissani.

"Katsokaa, tuolla on Amara"

"No se vartija tyttö, se joka joutu nälkäkurkee"

"Ompa se ihan erinäköne"

"Onkohan sil enään ystäviä"

Kymmenet kuiskaukset ja sihahdukset kimpoilivat minuun. Näin kuinka ihmiset turhan  suurieleisesti kääntelivät päitään ja näyttivät järkyttyneiltä.

Istuin viimein pöytään. Vastapäätä Neville jonka vierellä Ginny. Oikealla puolellani Collin ja Dennis Creevey ja vasemmalla puolellani koko porukka, Harry Hermione ja Ron. Ainoa tyhjä paikka koko pöydässä oli sitten näiden välissä.

Kaikki katsoivat minuun vaivihkaa ja hiljenivät, kun istahdin. Otin lautaselleni salaatti kanakyljen ja perunoita. Aloin hieman vastentahtoisesti pureskella ruokaa tuntien, että noin kaksi kolmasosaa koulustamme tuijotti jokaista liikettäni. Yhtäkkiä kuulin kovan äänen.

"Hei hän ei ole mikään Tulisalama tai Nimbus 2001 joten lopettakaa se tuijotus!" Pansyn komenteleva ääni raikasi salin reunalta missä luihuiset istuivat.

Ihmiset kääntyilivät takaisin paikoilleen ja jatkoivat sitten ruokansa mutustamista.

Punastuin hieman ja jatkoin kanani syömistä. Vaikka katseet olivat lähes pois, se ei vienyt pois jatkuvaa pahaa oloa jota tämä seura tuppasi aiheuttamaan. Tungin vain ruokaa alas kurkustani, en halua näyttää heikolta.

Nousin noin kymmenen minuutin päästä pois, olin valmis. Kaikki tuntuivat edelleen tuijottavan kun kävelin ulos. Suuntasin lähimpään vessaan.

Tiesin ettei Nik olisi iloinen, mutta tästä ei tulisi tapaa,  lupaan sen. Pyyhin oksennuksen suultani ja pesin naamani kylmällä vedellä.

"Ja sinä muka parantunut." Dracon ääni kuului takaani. Säikähdin niin että hypähdin hieman ja käännyin.

"Draco?" Kysyin haukkoen henkeäni.

"Haluan hoitaa mun koulutuksen ees loppuun ennen ku mut pakotetaa panee Astoria paksuks." Hän tuhahti.

Panemaan Ashlyn paksuksi? Ravistelin päätäni ja vastasin hänelle.

"Tää ei toistu." Totesin.

Draco hymyili katkerasti kuin muistelisi jotain ja sanoi.

"Niinhän sä luulet."

Miki hänellä oli. Kuin hän ei välittäisi mistään mitään.

Kävelin hänen ohitseen pois vessasta.

Dracon nk

Hän käveli ohitseni tukka hulmuten. Miksi olin hänelle noin kylmä? Halusin vain ottaa hänet syliini ja suudella mailmanloppuun, mutta se ei ole miksi olin täällä. Minulla oli tehtävä ja minun täytyi suorittaa se, vaikka se tuhoaisi kaiken ympäriltäni.