Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 5

Joonaksen POV:

Olimme lähdössä taas aamupalalle, jonka jälkeen treenaamaan. Niinkuin yleensäkin. Olin ainut Aleksin kanssa huoneessamme, tai näin ainakin oletin. "Tuu tänne", sanon Aleksille joka laittaa kenkiään jalkaan. Itse makasin vielä sängyllä, sillä en jaksanut nousta.

"Meijän pitäis varmaan mennä jo", Aleksi sanoo, mutta kävelee kuitenkin luokseni. Nousen seisomaan, ja suutelen Aleksia.

"Millon me aateltiin kertoo muille tästä?", kysyn ja katson Aleksia silmiin. En olisi itse enää jaksanut salata tätä asiaa, sillä salailu on perseestä. "Katotaa sitte ku tulee sopiva hetki.", Aleksi sanoo ja asettaa kätensä kaulani ympärille. Asetan omat käteni Aleksin lantiolle, ja suutelen tuota.

"Öhh mitäs tää nyt on?", Joel kysyy ja katsoo meitä järkyttyneenä. Lopetan suudelman nopeasti, ja käännyn katsomaan Joelia.

"Joel ethän kerro tästä vielä kellekkään?", Aleksi sanoi, ja katsoi tuota koiranpentu ilmeellä. "No en... mutta onks teillä nyt siis jotain juttuu?", Joel kysyy ja kurtistaa kulmiaan. "Joo no siis me seurustellaan", sanon ja kävelen laittamaan kenkiä jalkaan. "No onnee teille!", Joel sanoi ja käveli eteiseen.

Joel oli ilmeisesti ollut vielä vessassa. Mutta toisaalta hän jo aikaisemmin arveli meidän välillä olevan jotain, joten eipä sillä nyt ollut niin paljon väliä, että Joel sai tietää näin suhteestamme. Lähdimme kaikki kolme aamupalalle, missä muut meitä odottivatkin jo.

Aleksin POV:

Kuuntelimme pöydässämme jotain Nikon känni tarinoita, kuinka hän oli herännyt keskeltä peltoa, eikä hänen puhelimessaan ollut akkua. Olin kuitenkin omissa ajatuksissani, ja kuulin ehkä puolet tuosta tarinsata. Mietin vain eri tapoja kuinka muut reagoisivat minun ja Joonaksen suhteeseen, vaikka olivathan he parhaita ystäviämme ja tukivat meitä yleensä kaikessa.

Olin kai hiljaisempi kuin yleensä, jonka Joonas oli huomannut. Tuo tarttui kädestäni pöydän alta, ja siltti kämmenselkääni tuon peukalolla. "Kaikki hyvin?", Joonas kuiskasi hiljaa, siten etteivät muut kuulleet. Nyökkäsin pienesti Joonakselle vastaukseksi.

Syötyämme aamupalan, olimme kävelemässä treenaamaan esitystämme, niinkuin yleensäkin tähän aikaan. "Joonas, voijaanks me kertoo tänää täst meijän suhteesta?", kuiskaan vieressä kävelevälleni Joonakselle. Kävelimme kaikkien perässä, joten kukaan ei ainakaan toivottavasti kuullut mitä juttelimme.

"Joo sopii mulle", tuo sanoo, ja hymyilee pienesti. "Jännittääks sua?", Joonas kysyy minulta. Ai jännittääkö? No arvaa.

"Ehkä vähän...", vastaan. En ollut ikinä edes kertonut olevani homo, joten se miten muut suhtautuisivat asiaan, jännitti minua eniten. "Hei ihan hyvin ne varmasti ottaa tän asian, ainaki Joelille tää oli fine joten miks ei noille muille?", Joonas sanoo rauhoittavalla äänellään. Tuossa tosiaan oli järkeä.

"Totta", sanon ja hymyilen vieressä kävelevälleni Joonakselle. Tartun tuota kädestä kiinni, ja toivon ettei kukaan juuri nyt kääntyisi taaksepäin, vaikka ehtisin kyllä irroittamaan otteeni.

Timeskip: treenien jälkeen

Istuimme jollain sohvalla kuvaustiimimme kanssa + kaikkien muiden jotka olivat mukanamme Rotterdamissa. Mietimme siinä mitä parannuksia esitykseen voisi tehdä, vaikka minusta se oli jo täydellinen. Olimme käyneet sen nyt läpi joku miljoona kertaa, ainakin siltä se tuntui, ja euroviisut lähenivät kokoajan.

Lähdimme takaisin hotellihuoneellemme, sillä ei me oikein muutakaan voitu tehdä. Kävelin taas Joonaksen kanssa muiden perässä, pian olisi se hetki. Hetki kertoa muille siitä, että seurustelemme Joonaksen kanssa. En tiedä miksi jännitin tätä niin paljon, kai pelkäsin että meidät heitettäisiin ulos bändistä, tai ettei meitä hyväksyttäisi.

"Joonas?", katson Joonasta kysyvästi. Tuo nyökkää minulle, ja tarttuu kädestäni. "Meillä ois vähän kerrottavaa Aleksin kans", Joonas sanoi, ja istuimme sängyn päätyyn. "Noh kertokaa vaa...", Niko sanoi.

Katseeni kohdistui Joeliin, joka näytti siltä että tietäisi mitä nyt tapahtuu. Vaikka niin hän varmaan tiesikin jo. "Me seurustellaan", sanon pitkän hiljaisuuden jälkeen. "Ai siis mitä mitä?", Olli kysyy hämmentyneenä. "N-niin.", sanon ja katson Joonasta, joka hymyilee suloisesti.

-
Pahoittelut kirjotusvirheistä jos niitä on!!