Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 20

Aleksin POV:

"Oot oikeessa", vastaan Joelille, ja teen lähtöä ulos. Joel näytti niin ylpeältä, ja syystäkin. Kiitos Joel kun jaksoit takoa järkeä päähäni, on siinäkin tosi ystävä.

"Aleksi?", Joonas sanoo, kun istun tämän vierelle tuohon tutulle penkille. "Joonas, mä oon niin pahoillani. Kyllä mun pitäis uskoo sua, en tiiä mikä muhun meni.", sanon ja katson tuota itkuista miestä.

Mitä Joonas on tehny ansaitakseen tämmöisen kusipään joka ei osaa edes luottaa omaan poikaystäväänsä? Ja mitä minä olen tehny ansaitakseni Joonaksen?

"Anteeks, mun ois pitäny heti työntää se nainen sivuun.", Joonas sanoo ja tuon poskille valuu kyyneleitä. "Älä syytä ittees", sanon ja halaan tuota blondia pörröpäätä. En ehkä kestä nähdä Joonasta noin surullisena. En enää ikinä halua riidellä Joonaksen kanssa, minun pitäisi todellakin luottaa tuohon enemmän.

Työnnän Joonasta hiukan kauemmas itsestäni, jotta näkisin tuon kasvot paremmin. "Mä rakastan sua", sanon ja yhdistän huulemme. "Mäki rakastan sua", tuo kuiskaa suudelmamme välistä. Olin varmaan onnekain mies täällä maapallolla, en ymmärrä miten Joonas kestää minua.

-

Saavuimme Joonaksen kanssa takaisin huonellemme, jossa muut odottelivatkin jo meitä. Kaikki katsoivat meitä jännittyineinä, ja odottivat että jompi kumpi meistä avaisi suunsa. "Kaikki hyvin", sanon, ja nuo huokailevat helpotuksesta.

Rupeamme nukkumaan, sillä tämä ilta on ollut jo hyvin pitkä ja täynny draamaa. Tarvitsemme nyt jälleen kerran unta, sillä huomenna on euroviisujen finaalit. Tämä reissu on kyllä ollut hyvin paljon täynnä draamaa, että en lähtisi uudestaan. Haluan kotiini omaan sänkyyn nukkumaan.

-

Joonaksen POV:

Herään taas jälleen, mutta tänään viimeistä kertaa täältä Rotterdamista. Noniin, tänään olis sitte finaalit, ja sitte pääsee kotiin. En ole ensimmäinen joka heräsi, sillä Tommi selailee puhelintaan nurkassa.

"Huomenta", Tommi sanoo huomatessaan minut. "Huomenta huomenta", vastaan ja nousen ylös. En tiedä mitä kello on, mutta ainakin tuo valo ilmiö taivaalla on jo noussut ylös.

- -

"Jännittääkö?", kysyn Aleksilta joka istuu vieressäni aamupalapöydässä. "No ei sen enempää ku viimeksään.", tuo vastaan. Hymyilen tuolle musta tukkaiselle pörröpäälle, ja pörrötän tuon hiuksia. Aleksi antaa minulle kysyvän katseen, mutta nauran vain hiljaa.

Kuuntelemme taas jotain Nikon kännitarinoita, samalla kun ahmin ruokaa suuhuni. "Ja sit Joel kusi sen patsaan päälle", Niko sanoo nauraen. Nii mitä teki? "Joel mitä vittua?", Olli kysyy ja nauramme kaikki siinä kuin viimeistä päivää.

Välillä sitä miettii että mihin ihmeen bändiin mäki oon lähteny mukaan, mutta en vois olla onnellisempi kuin nyt ilman tätä bändiä. Kävi kyllä hyvä tuuri kun löysin tämmöset ihmiset elämääni, aivan helvetin mahtavaa.

- -

"Kai te nyt nukuitte hyvin?", Olli kysyy yhtäkkiä saavuttuamme takaisin huoneellemme. "Aika yllättävää että sain ees unta ku eräs kuorsaa siinä ku mikäki...", Joel aloittaa, mutta Niko vain tukkii tuon suun. "Noniin ei aloteta nyt mitää kolmatta maailman sotaa, ehtiihän tässä vielä nukkua jos jollain on tarve", tuo rauhoittelee.

"Siitä puheen ollen... Tuli mieleen yks keikkamuisto ku en nukkunu ollenkaan ja...", Niko kertoo. Ja taas sitä mennään, saamme kuunnella taas pari tuntia putkeen näitä Nikon muistoja.

- -

Olemme täällä taas jälleen, sovitushuoneellamme. Nyt ei jännitä niin paljoa kuin viimeksi, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei minua jännittäisi ollenkaan.

Istun tuon maskeerauspöydän ääreen. Tällä kertaa maskeeraaja saa tehdä meikkini, hieman ammattitaitoisemmin kuin mitä itse osaan.

"Okei pojat, eli meidän tavoite ois päästä top kymppiin.", Joel kertaa ja kävelee edes takaisin sovitushuoneessamme. No tuo taitaa ainakin olla hermostunut, vaikka siihen ei ole syytä. "Joo joo, ihan helppo homma", Niko sanoo itsevarmana.

"Hei, kaikki menee hyvin, ei tarvii hermoilla", Olli rauhoittelee tätä tilaa ympäri kävelevää miestä. "Mitä? En mä hermoile...", Joel väittää vastaan, mutta Olli vain naurahtaa. "Et et", Niko sanoo ja hymyilee tuolle.

Maskeeraaja on nyt saanut tehtyä taikansa kasvoilleni, ja etsin katseellani sitten huoneesta Aleksin. Aleksi istuu tuolilla selaten puhelintaan, niin suloisen näköisenä. Kävelen tuon miehen luo, ja istuudun tuon syliin hajareisin. Painan pääni tuon rintaa vasten, olen tarrautunut tuohon kiinni kuin mikäkin apina.

"Mä oon miettiny, haluisiks sä jo tavata mun vanhemmat?", Aleksi kysyy yllättäen. Olin sisäisesti innostuneempi kuin... no joo olin innostunut, mutta kauhuissani samaan aikaan. Todellakin halusin tavata Aleksin vanhemmat, ihanaa että hän haluaa esitellä minut heille. Pelkään vain etteivät he pitäisi minusta tai jotain vastaavaa.

"Tottakai!", vastaan ja hymyilen tuon rintaa vasten. "Millon?", kysyn. "Mä aattelin sitku päästäis takas Suomeen. Ei tietenkään ihan heti, pitäähän meidän vähän levätä", Aleksi vastaa. Nyökkään.