Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 12

Aleksin POV:

Tunnen kuinka Joonas ravistelee minua, ja päätän avata silmäni. "Huomenta, heräsithän sä", Joonas sanoo ja nauraa hiukan. Katson ympärilleni enkä näe ketään huoneessa. "Huomenta, missä kaikki?", kysyn ja nousen istumaan sängylle. "Ne meni jo aamupalalle, mennääks meki?", Joonas kysyy ja istuu vierelleni.

En jaksaisi nousta, eikä minulla oikeastaan edes ollut nälkä, ja olin vieläpä kahdestaan Joonaksen kanssa. "Mul ei oo nälkä", sanon ja asetan käteni Joonaksen reidelle. "Vai niin", Joonas vastaa hieman flirttailevalla äänensävyllä, ja kääntyy istumaan syliini. Tunnen tuon kädet niskassani, ja asetan omani tuon alaselälle.

Katson hetken tuon kauniita silmiä, ja yhdistän huulemme. Joonaksen huulet tuntuvat pehmeiltä, ja tuon suuteleminen saa minut tuntemaan kuin olisin taivaassa. Suutelumme muuttuu kokoajan vain intohimoisemmaksi. "Mä haluun sua", Joonas kuiskaa suudelmamme välistä. "Mäki haluun sua", vastaan ja kaadun selälleni, siten että Joonas istuu nyt hajareisin päälläni. Tuo kurottuu suutelemaan minua. Suudelmamme keskeytyy, kun Joonas vetää paitansa pois päältään, ja viskaa sen huoneen nurkkaan. Pian myös tuon housut lentävät samaan nurkkaan.

-

Hetken päästä Joonas siirtyy päältäni hengästyneenä viereeni. Siirrän katseeni tuohon, joka luo pienen hymyn kasvoilleen. "Mä rakastan sua", kuiskaan. "Mäki rakastan sua", Joonas vastaa ja suutelee minua vielä kerran ennenkuin nousee ja pukee vaatteensa päälleen. Päätän itsekin pukea vaatteeni päälleni, jottei muut ihmettelisivät miksi makaan alasti sängyllä kun pitäisi olla aamupalalla. Noh, kai he tajuavat ettemme ole tulossa aamupalalle.

"Etteks te meinannu käyä syömäs?", Olli kysyy avatessaan oven. "Ei nyt ollu nälkä", vastaan tuolle kikkurapäälle. "No kiva, ihan turhaa odolteltiin sit teitä siellä", tuo vastaa ja istuutuu sohvalle. Katson Joonasta joka nauraa hieman, ja alan itsekin nauramaan. Olli katsoo meitä hieman kyseenalaistavasti, mutta antaa asian olla.

-

"Meillä kaikilla on yks haastattelu kohta nii laittakaa jotai vähä hienompaa päälle", Joel sanoo ja katsoo meidän kaikkien asuja vuorotellen. Ihan hyvä idea, sillä näytimme puskasta heränneiltä pummeilta.

Puin päälleni mustat farkut, mustan t-paidan ja nahkatakin. Asettelin vielä harakanpesää musituttavat hiukseni paremmin. Joonas haluaa vielä tehdä minulle jonkun silmämeikin, sillä näköjään itsensä meikkaaminen ei riittänyt tuolle, mutta empä estele.

Nikon POV:

Näytämme kaikki nyt niin hyviltä että huhhuh. Varsinkin Joonas... Taisiis mitä? Noniin kuitenkin. "Hei onks kaikki nyt ready?", kysyn jätkiltä. "Joo let's goo", Joel sanoo innoissaan. Itseasiassa, en ole varma minne meidän pitäisi mennä mutta ilmeisesti Joel tietää.

-

Katson Joonaksen hiuksia, kuinka ne on saatu näyttämään niin söpöltä. Ja tuon kauniin siniset silmät... "Niko", Joelin ääni kuuluu vierestäni. "M-mitä?", kysyn ja siirrän katseeni tuohon minua pidempään blondiin. "Sä katot Joonasta, itseasiassa sen huomaa aika helposti", Joel vastaa. No voi helvetti. "Näkikö kukaan?", kysyn. "No ei. Paitsi mä", tuo vastaa.

Odottelemme haastattelun alkamista, ja joudun kuuntelemaan Joelin sössötystä siitä kuinka hyvät mahdollisuudet meillä olisi voittaa euroviisut. Ilmeisesti on, jos tuo pessimistikin on sitä mieltä. Katseeni kuitenkin kävi ehkä liian usein tuossa tuoreessa parissa, Joonaksessa ja Aleksissa. Joel oli oikeassa, minun pitäisi antaa asian olla ja unohtaa Joonas. Mutta miten?

-

Haastattelu oli ärsyttävän pitkä, mutta vihdoin se päättyi. Halusin vain mahdollisimman nopeasti nukkumaan, vaikka kello oli vasta 13:00. Tänään meillä ei edes ole harjoituksia, mutta huomenna on sitten vissiin vikat harkat.

Joonaksen POV:

Saavuttuamme huoneellemme, heittäydyn ensimmäisenä makaamaan sängylle meritähti asentoon. Olen jostain syystä hyvin väsynyt, vaikka olemme olleet tänään vain yhdessä haastattelussa. "Tees ny vähä tilaa", Joel mörähtää ja tönäisee minua sivummallei. "Ookei herra äksypää", vastaan tuolle, ja tuo antaa minulle murhaavan katseen. Päätin lopettaa vittuilun ja olla hiljaa. Vissiin huono päivä Joelilla.

Huomasin Nikon tuijottavan minua, ja tämän tajuttua sen Niko käänsi katseensa muualle. Siirsin katseeni Aleksiin jonka katse oli kiinni Nikossa. Mikä homma? Huomasiko Aleksi Nikon tuijottavan minua vai mitä.

"Ale tuu tänne", sanon ja taputan sängyllä olevaa tyhjää paikkaa. Aleksi katsoo minua söpösti, ja hymyilee tuolla suloisimmalla hymyllä minkä olen ikinä nähnyt, ja siirtyy sitten viereeni.

——

Heii, ja pahoittelut jos tää teksti on jotenki sekavaa ku alotin tän kirjottamista jo eilen yöllä, mutta siis tänään tulee varmaa toinenki osa koska mulla on näitä lukuja nyt pari valmiina. :)

Mutta joo, öitä tai huomenta, tai mitä siellä ikinä nyt kello onkaan.