Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 9

Aleksin POV:

"Olkaa sit ihan hiljaa!", Joel sanoo meille, ja avaa läppäriään. "No joojoo, ei me nyt nii äänekkäitä olla!", Joonas vastaa. Tökkäisen Joonasta hennoste kädelle, ja osoitan päälläni ovea kohti. Tuo katsoo minua hieman kauhistuneena kun nousen ylös, mutta seuraa minua huoneemme ulkopuolelle.

"Onko jotain sattunu?", Joonas kysyy tuo sama pelko silmissään. "Ei, haluun vaa puhuu", vastaan tuolle. "Aa.. No mistä?", Joonas kysyy ja katsoo minua hieman hämmentyneenä.

"Onko sulla ja Nikolla jotain juttuu?", kysyn hetken hiljaisuuden jälkeen. Kysymys kuulostaa kyllä aika oudolta, kuka kysyy omalta kumppaniltaan tosissaan onko hänellä ja jollakin toisella jotain juttua? No näköjään minä. Tuijotan tuota blondia pörröpäätä suoraan silmiin, odottaen tuolta vastausta. "Mitä? Ei, miten niin?", Joonas kysyy hieman huvittuneen oloisena.

Tunnen oloni tyhmäksi. Olin vain turhaan mustasukkainen, ellei Joonas valehtelisi minulle. Okei tiedän ettei Joonas valehtelisi. "No mä vaan ku oot viettäny nyt sen kaa paljon aikaa ja...", sanon ja siirrän katseeni maahan. "Aleksi Matias Kaunisvesi, mä rakastan sua, ja vain sua. Niko on tarvinnu nyt vaa tukee, ei mitään sen enempää." Joonas vakuuttelee ja asettaa sormensa leukani alle niin, että saa nostettua katseeni häneen.

Kieltämättä, Joonaksen sanat koskettivat minua. Joonas ei ollut ennen sanonut rakastavansa minua, joka sai ilmeisesti kyynelkanavani aukeamaan. "Mäki rakastan sua", sanon ja yhdistän huulemme. Tunnen kuinka Joonas asettaa kätensä alaselälleni ja vetää minua itseensä päin. Suutelumme muuttuu pikkuhiljaa intohimoisemmaksi, kunnes irtaudun suudelmasta. "Ei me nyt tässä voida", sanon hieman naurahtaen. "Ehkä ei", Joonas sanoo ja nauraa pienesti.

"Nyt on varmaa paha hetki mennä takas jos siel on se haastattelu", Joonas sanoo. "Jep, pitäskö käyä vaikka kävelyllä?", kysyn. "Mikä ettei", Joonas vastaa ja hymyilee minulle suloisesti.

—

On jo myöhäistä illalla, joten ulkona on hieman viileää. Joonas tarttuu minua kädestäni kiinni, ja hymyilen tuolle hattarapäälle. "Onks sul kylmä?", Joonas kysyy. Kieltämättä minulla on kylmä, sillä päälläni on vain t-paita ja farkut. "No joo", vastaan. Joonas antaa minulle takkinsa ja kiitän häntä.

Istumme jollekin puiston penkille jonka satuimme löytämään matkan varrelta. Nojaan päälläni Joonaksen olkapäähän, ja tunnen kuinka tuo suukottaa hiuksiani. "Sä oot ihana", sanon ja kasvoilleni nousee pieni hymy. "Sä oot ihanampi", Joonas sanoo. "Onkohan se haastattelu jo loppunu", mietin ääneen. "Noo voitais me ainaki lähtee jo takasin hotellille päin", Joonas vastaa.

Nousemme ylös ja suutelen vielä Joonasta, enkä jaksa välittää mitä muut ajattelevat. Lähdemme kävelemään takaisin hotellille päin, jonne ei ollut kovin pitkä matka.

Joonaksen POV:

Saavumme Aleksin kanssa hotelille, huoneemme eteen. Avaan oven varovasti, ja yritän kuunnella jos haastattelu olisi jo loppunut. Ilmeisesti se olikin, sillä kuulin kaikkien puhuvan toistensa päälle, niinkuin tavallisesti.

"Moro, missäs te?", Olli kysyy kun astelemme sisälle. "Käytiin kävelyllä", vastaan ja käännyn katsomaan Aleksia. Uppoudun tuon kauniin sinisiin silmiin, ja havahdun tuon hymyillessä minulle. Tuo asettaa kätensä poskelleni, ja yhdistää huulemme. Pidin todella tuosta miehestä.

"Joo meitsi rupee ny nukkuu", Niko ilmoittaa ja riisuu paitansa ja housunsa pois, ja ryömii peiton alle. "Sama täällä", itse unikeko Olli vastaa ja hyppää Nikon viereen. Pian me kaikki makaamme tuossa samalla sängyllä, yrittämässä saada unta, niinkuin yleensäkin.

Aleksin POV:

Herään, niinkuin joka aamu. Kurotun Tommin yli puhelimelleni, ja otan puhelimen käteeni. Kello on vasta 8, joten ei ole kiirettä vielä mihinkään. Oikeastaan, nyt on aika hyvä aamu sillä yleensä olisin ollut nyt oksentelemassa vessassa, mutta tänään en.

"Huomentaa", pirteältä kuulostava Joel sanoo tuolilta, joka sijaitsee huoneen nurkassa. Miten aikaisin tuo Joel aina jaksaa herätä. "huomenta", vastaan unisella äänelläni. "No, saitteko puhuttua?", Joel kysyy hiljaa, viitaten minuun ja Joonakseen. "Juu", vastaan ja lasken puhelimeni sängylle.

Nousen seisomaan sängylle, ja yritän seikkaila tieni pois herättämättä ketään. En näköjään onnistunut, sillä Joonas ja Tommi raottelivat jo silmiään auki. "sori jos herätin", sanon noille ja puen paitaa päälleni. "Ei mitää", Joonas sanoo ja makaa vielä sängyllä.

—

Olimme lähtemässä aamupalalle, ja vihdoin tuntui kuin kaikki olisivat kohdallaan. Omistin parhaimmat ystävät, ja parhaan mahdollisen poikaystävän, ja kaiken lisäksi neljän päivän päästä pääsisimme esiintymään 100-200 miljoonalle ihmiselle televisioon.