Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 27

Joonaksen POV:

Aleksi käynnistää kiansa. Olemme lähtemässä täältä Nummelasta takaisin Helsinkiin, sillä meidän pitäisi tänään tehdä töitäkin. Olimme sopineet että kaikki tulisivat treenikselle viideltä. Kello on neljä, joten ajattelimme jo lähteä.

Matka tuntuu pitkältä, vaikka se onkin lyhyt. Alkaa jo taas väsyttämään, mutta ei kai siinä, voisin kai nukkua. Päätän sulkea silmäni, sillä en jaksaisi pitää niitä enää auki.

-

"Joonas?" Kuulen Aleksin äänen. Olin taas nukahtanut. "N-niin?" Kysyn samalla avaten silmiäni. "Mennääks me vaa suoraan treenikselle? Eihän täs oo enää ku joku puoltuntia" Aleksi ehdottaa. Ihan hyvä idea, ei me kerettäisi mitään oikein kotona tehdäkkään. "Mennään vaan" vastaan.

Aleksi kaartaa autonsa treeniksen eteen. Kappas, Niko löytänyt myös tiensä tänne aikaisemmin. No ei kai siinä, olemmehan mekin ajoissa. Napsautan turvavyöni auki, ja poistun sitten autosta. Odotan vielä Aleksin, joka joutuu kiertämään auton, ja tartun sitten hänen kädestään kiinni.

Avaan treeniksen oven, täällähän on myös Joelin kengät. Ihmeen hiljaista, ehkä he ovat eri huoneissa. Potkin kengät jaloistani, ja kävelen sitten peremmälle Aleksi perässäni.

"Mitä vit-" aloitan saavuttuani huoneeseen, jossa Joel ja Niko ovat. Oikeastaan, he istuvat vierekkäin ja parhaimmillaan pussailevat. En uskonut silmiäni, sillä Joel kertoi minulle aikaisemmin että heidän juttu olisi päättynyt. Mitä tämä nyt on?

"Siis te kaks..." Aleksi sanoo varovasti, ja katsoo vuorotellen Nikoa ja Joelia. He näyttävät hieman säikähtäneiltä, mutta minusta tuo on vain söpöä. Joko heillä on salasuhde, tai sitten tämän viikonlopun aikana on tapahtunut paljon.

"Joo, mitä jos oisitte hiljaa tästä asiasta" Joel sanoo varoittavalla äänensävyllä. En nyt oikein tajunnut mitä heidän välillä on, enkä rehellisesti jaksa tajuta. Kohta varmaan ovat riidoissa ja sen jälkeen kihloissa. Kihloissa... haluaisin kihloihin Aleksin kanssa.

Aleksi nyökkää. "Joo, sovitaan etten nähny mitä just tapahtu" sanon, sillä en todellakaan jaksa ymmärtää heitä. He nyökkäilevät varovasti, ja katsovat sitten toisiaan. Voi luoja.

-

Aleksin POV:

Lähes kaikki ovat jo löytäneet tiensä koteihinsa. Paitsi minä ja Joonas. Rehellisesti, säälin Joonasta joka joutuu odottamaan aina minua täällä. Voisihan hän mennä omaan kotiinsa nukkumaan, mutta hän vain haluaa tulla minun luokseni.

Sammutan koneeni, ja käännyn sitten tuolillani Joonasta päin. Hän on nukahtanut sohvalle, aika söpöä. Joudun kuitenkin herättämään hänet, en voisi jättää häntä tänne nukkumaan.

"Herätyys" sanon, ja kyykistyn Joonaksen tasolle. Hän availee silmiään pikkuhiljaa, ja hymyilee nähdessään minut. "Nukahinks mä? Mitä kello on?" Joonas kyselee. Vilkaisen rannekelloani. "Kello on yks yöllä, lähetään" sanon ja nousen seisomaan.

Kävelen eteiseen Joonas perässäni. "Sori ku mul menee aina näin myöhään, ei sun ois pakko mua aina oottaa" sanon Joonakselle, joka parhaimmillaan laittaa kenkiään jalkoihinsa. "Hei ei se mitään, mielummin nukun sun kans ku kotona yksin" hän vastaa ja hymyilee.

Siitä tulikin mieleen, miksei Joonas muuttaisi luokseni? Hän hän viihtyy siellä oikein hyvin, ja viettää lähes kaiket ajastaan siellä. Joten eikö olisi tässä vaiheessa järkevintä muuttaa yhteen? Voisin kysyä asiasta myöhemmin, nyt olen aivan liian väsynyt. Odotan että Joonas on saanut kengät jalkaan, ja lähdemme sitten autolleni.