Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 31

Joonaksen POV:

Siirryn Aleksin päältä hänen vierelleen. Haukomme molemmat happea, äskeinen hetki oli aika raju. Käännän päätäni nähdäkseni Aleksin kasvot. Hän pitää silmiään tiukasti kiinni, ja hengittää syvään. Kasvoilleni nousee hymy.

"Se oli mahtavaa" sanon hetken hengähtelyn jälkeen. "Niin oli" Aleksi sanoo ja kääntyy nyt katsomaan minua. Hänen silmänsä loistavat kirkkaasti kuin meri. Lähestyn häntä hitaasti, yhdistäen lopulta huulemme.

Suudelman päätyttyä, Aleksi asettaa päänsä lepäämään tuttuun tapaan rintakehälleni. Hän saa kuunnella sydämen lyöntejäni. Sydämeni hakkaa tällä hetkellä varmaan tuhatta ja sataa, mutta minkäs sille voi. Alan olemaan jo liian väsynyt, joten päätän sulkea silmäni. Nukahdan.

-

"Joonas!" Kuulen Aleksin äänen jostain päin makuuhuonetta. Päätän avata silmäni. Hän on parhaimmillaan pukemassa vaatteitaan päälle. Katson kuinka hän vetäisee mustat revityt farkut jalkoihinsa, ja katsahtaa sitten minua.

"Nouse ylös, meidän pitää ehtii treenikselle" hän sanoo ja ojentaa minulle vaatteita. Juu ei, en halua olla tänäänkin myöhässä. Otan vaatteet vastaan, ja puen ne päälleni kiltisti. Puettuani vilkaisen puhelintani, meidän täytyisi lähteä ihan kohta.

Seuraan Aleksia eteiseen, sitä ennen nappaan kuitenkin omenan. Puen kengät jalkaani, ja vilkaisen itseäni peilistä. Yritän asetella hiuksiani edes hieman paremmin, vaikka ne muistuttavatkin jotain harakanpesää jota ei tuosta noin vain saisi korjattua. Annan hiuksieni olla, ja seuraan sitten Aleksia hänen autonsa luo.

"Eikö sulla oo nälkä?" Kysyn samalla syöden omenaani. "Ei oikeestaan, onhan siellä treeniksellä varmaan jotain hedelmiä" hän vastaa. Olen huolissani Aleksin syömisestä, en tiedä onko huoleni turha. Hän ei juurikaan ehdi syömään, pitäiskö minun järjestää hänelle joku illallinen? Se ei kuulostaisi pahalta idealta, ehkä saisin järkättyä sen.

-

Kaadan kahvia kahvikuppiini, ja istun Nikoa vastapäätä pöydän ääreen. Hörppään kahvistani. "Ois yks juttu" sanon ja lasken kahvikuppini pöydälle. Niko katsoo minua kysyvänä. "Mikä?" Hän kysyy.

"Haluisin yllättää Aleksin tänään" sanon hetken päästä. "No mikäs sua estää?" Hän kysyy ja hörppää kahviaan. Katson hetken aikaa ulos ikkunasta ja naputtelen pöytää samalla. "Työt" sanon lopulta.

"Aa, no kyllä me voidaan järjestää se jotenkin,  miten aattelit yllättää Aleksin?" Niko kysyy. "Aattelin et veisin sen syömään jonnekin, se on tehny niin paljon töitä eikä oo kerenny syömään kunnolla" sanon.

"No mut sehän on hyvä idea." Niko sanoo ja hörppää jälleen kahvistaan. "Varaa vaan sä se aika jonnekin, kyl te voitte lähtee aikasemmin täältä töistä" Niko sanoo hymyn kera. Nikon hymy tarttuu nyt minuunkin. Kiitän häntä.

Olen saanut juotua kahvini, ja jään tuijottamaan vielä hetkeksi Nikoa. "Saanko kysyy, miten sulla ja Joelilla menee?" Kysyn varovasti. "No kysyit jo, miten niin?" Hän kysyy, ja hänen hymy hyytyy samassa. Siis ihanko totta?! Onko heidän välilleen taas tullut jotain.

"Anteeks ku kysyin, mut voit kyllä kertoo mulle" sanon, yrittäen korjata tämän tilan kireän tunnelman. "No eipä siitä nyt tarvii puhuu" Niko sanoo, ja nousee. Hän asettaa kuppinsa tiskikoneeseen, ja kävelee sitten pois. Mikä ihme hänelle tuli?

-

Aleksin POV:

Tunnen kuinka joku asettaa kätensä niskalleni. Eipä ole vaikea arvata, kuka kyseinen henkilö mahtaa olla. Käännyn. Joonashan se siinä, hyvin iloisen näköisenä.

"Mulla ois sulle yllätys" Joonas sanoo innoissaan. Vilkaisen seinällä sijaitsevaa kelloa, joka näyttää kuutta. Siirrän katseeni takaisin Joonakseen. "Mikä yllätys?" Kysyn ihmeissäni.

"No eihän se sit enää ois yllätys jos kertoisin, tuu" Joonas sanoo, ja vetäisee minut ylös. En edes kerkeä sammuttamaan konettani, mutta luotan että Joonas on ottanut asian huomioon. Minulla ei ole mitään ideaa minne hän on raahaamassa minua.

"Laita kengät jalkaan" hän käskee, ja laittaa sitten itse omia kenkiä jalkoihinsa. Kiitos hyvästä vinkistö Porko. Tottelen hänen käskyään, jonka jälkeen hän lähtee taluttamaan minua autolleen. Jännä nähdä mitä tämä mies on tällä kertaa keksinyt.