Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 24

Skipataan aikaa nyt viikonloppuun (lauantaihin)

Joonaksen POV:

Herään, niinkuin tavallisestikin. Vaikka välillä sitä toivoisikin ettei heräisi. Noh, tänään on kuitenkin ihan kiva herätä. Aleksikin on jo ilmeisesti herännyt, sillä en löydä häntä vierestäni. Tai ehkä olen tiputtanut hänet lattialle? Ei, en ole.

Pian tuo mustatukkainen pörröpää asteleekin jo luokseni. "Missäs kävit?" Utelen samalla hierojen väsyneitä silmiäni. "Ihan vaan tossa vessassa" Aleksi naurahtaa ja kömpii sitten takaisin vierelleni.

"Eikö meidän pitäis pakata, jos me siis ollaan lähössä sinne Nummelaan?" Kysyn ja olen jo nousemassa, kunnes Aleksi vetää minut takaisin sänkyyn. "Ihan kohta" tuo sanoo ja kiipeää sitten syliini. Hän istuu syliini hajareisin, ja painaa huulemme yhteen. Oho, Aleksista tainnut tulla ihan huomion kipeä.

Ujutan käteni hänen hiuksiensa sekaan. Aleksin toinen käsi on poskellani, ja toinen tekee omaa pientä tutkimusmatkaansa leukalinjaani pitkin. Suudelman päätyttyä tuijotamme vielä hetken toisiamme silmiin.

"Pitäis pakata" Aleksi kuiskaa, ja asettaa päänsä lepäämään olkapäälleni. "Niin pitäis" vastaan. Aleksi kiipeää pois sylistäni, ja nousee sitten seisomaan, ja pukee vaatteensa päälle. Teen samoin.

-

Olemme saaneet pakattua, nyt olisi matka kohti Aleksin vanhempien kotia, Nummelaan. Onneksi tästä ei ole kovin pitkä matka, sillä en itse kauheasti tykkää automatkoista. Vaikka niitäkin joutuu kestämään, kun vetää keikkoja ympäri Suomea.

"Lähetäänkö?" Aleksi kysyy eteisestä. Kävelen hänen luokse, ja otan hänet halaukseen. "Lähetään vaa" sanon. Kieltämättä, minua jännittää hiukan. Ovathan he minun poikaystävän vanhemmat, ja olen tavannut heidät aijemminkin. Mutta nyt minä ja Aleksi seurustellaan, toivottavasti he ottavat asian hyvin.

"Jännittääkö sua?" Aleksi kysyy ja vetäytyy halauksesta. "Miten niin?" Kysyn. No pakko myöntää, minusta paistaa varmaan kilometrien päähän tämä jännitys, en voi asialle mitään. "Hei, se menee hyvin. Ja kyllä mä huomaan että sua jännittää" Aleksi naurahtaa, ja tarttuu sitten kädestäni kiinni. "Mennään" hän sanoo ja taluttaa minut ulos.

-

Aleksin POV:

Joonas on ehtinyt nukahtamaan tämän automatkan aikana, ja olemme kohta perillä. Niin, en ole nähnyt vanhempiani pitkään aikaan, sillä sen euroviisuhässäkän jälkeen tässä on ollut nyt vähän kaikkea. Toivottavasti he ei nyt innostu liikaa, tai sitten ota homouttani vastaan huonosti.

"Joonas" herättelen Joonasta, kun olen saanut sammutettua auton. "Perillä ollaan" sanon, kun hän on saanut avattua silmänsä. Joonas katselee hetken ympärilleen, ja huomaan selvästi että häntä jännittää. Onhan hän ennenkin tavannut vanhempani, vaikka nyt se ei olisi samanlaista.

"Nukuinks mä?" Joonas kysyy hetken jälkeen, ja irrottaa turvavyönsä. "Taisit nukkua" naurahdan, ja astun ulos autosta Joonas perässäni. Avaan peräkontin, ja otan meidän laukut sieltä pois. Olemme täällä kylläkin vain yhden yön, mutta täytyihän meidän silti pakata tänne.

Koputan oveen, sillä en jaksa alkaa etsiä avaimia. Toisaalta ovi olisi varmaan auki, mutta en kehtaa vain rynnätä sisälle. Tartun Joonasta kädestä kiinni ja hymyien hänelle. En tiedä mitä tekisin jos vanhempani eivät hyväksy meitä.

Ovi avautuu, ja äitini Sari syöksyy halaamaan minua. "No hei, teitä ollaankin odoteltu täällä! Ai että miten kiva kun toit tuon sinun Joonaksesikin tänne, on siitä pitkä aika kun viimeksi tapasimme!" Äitini sanoo. Yritän vetäytyä pois halauksesta, joka yllätyksekseni onnistuu. Joonas vain nauraa hieman, joka saa minut punastumaan. Ei sillä että häpeisin äitiäni, mutta välillä hän on ehkä liian kova halailemaan.

"Joo äiti, missäs isä on?" Kysyn ennenkuin hän aloittaa kertomaan jotain elämänkertaansa ja kyselemään hulluja. "Se on tuolla olohuoneessa, mutta on se niin hienoa että te sijoituitte kuudenneksi euroviisuissa, ai että minä olen ylpeä teistä. Ja niin ovat Joonaksenkin vanhemmat, ja muidenkin poikien kun meillä on sellainen whatsapp ryhmä jossa me tykkäämme juttella" äitini kertoo. Katsahdan Joonasta, joka näyttää hieman huvittuneelta.

"No sepä on kiva" sanon. "Ai mutta, tulkaa sisälle sieltä! Keitin meille pulla kahvit." Äitini kertoo ja ohjaa meidät sisälle. Nyt hän viimeinkin antaa meille aikaa, ja poistuu keittiöön.

Katsahdan Joonasta, joka ei näytä enää niin jännittyneeltä. "Noh, oliko paha?" Kysyn. "Ihan samanlaista mitä viimeksin" Joonas nauraa ja asettaa kenkänsä kenkätelineelle. "Millon me muute aateltiin kertoo" kysyn, ennenkuin menemme äitini perässä keittiöön. "Ihan millon vaan" Joonas vastaa.

Hymyilen Joonakselle, ja ohjaan meidät sitten keittiöön. En keksi sopivampaa hetkeä kertoa meistä kuin nyt. Nyt isäni Mattikin on jo paikalla.

"Moi, pitkästä aikaa teitäkin näkee" Matti naurahtaa ja tulee halamaan minua, jonka jälkeen hän halaa vielä Joonasta. "No onhan siitä aika pitkä aika kun viimeks nähtiin" Joonas sanoo. "Niin on, ja muuten onnittelut siitä hyvästä sijoituksesta euroviisuissa" Isäni sanoo, ja ohjaa meidät sitten pöytään. "Kiitos kiitos" vastaan, ja istuudun Joonaksen viereen.