Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 41

Aleksin POV:

"Huomenta rakas, sun pitäis nyt herätä" Joonas sanoo rauhallisella äänellä. Minulla ei ole mitään hajua mitä kello on. Mutta olen hyvin väsynyt, sillä en meinannut saada eilen unta. "Onks pakko?" Kysyn väsyneenä, aamuäänelläni. "Kyllä on, meillä on tänäänkin treenit." Joonas kertoo, ja nostaa sitten peittoa pois päältäni. "Mua väsyttää" valitan. "Millon sä menit nukkumaan?" Hän kysyy, ja silittää hiuksiani. Hän on kyllä ihanan huolehtiva. "En mä tiiä, en meinannu nukahtaa" kerron.

Joonas katsoo minua huolestuneena. Enkai nyt vain aiheuttanut hänelle turhaa huolta? "Pitäiskö sun nyt ihan vaa levätä tää päivä?" Hän kysyy hetken kulutta. "Mitä? Ei, kyllä mä pärjään" väitän vastaan. "Ootko sä ihan varma? Oot tehny tässä viime aikoina nyt aika paljon töitä..." hän sanoo. Myönnän, teen liikaa töitä.

Huokaisen syvään. "Noh, kai mun sit pitää jäähä tänne" sanon. Hän hymyilee minulle. "Joo, no kerron niille muille" hän vastaa. Hän lopettaa hiuksieni silityksen, ja suutelee otsaani. Sitten hän hylkää minut yksin makuuhuoneeseen.

"Mä lähen nyt, moikka!" Hän huudahtaa eteisestä. Kävelen hänen luokseen. Suutelen häntä nopeasti huulille, ennenkuin päästän hänet lähtemään. "Moikka" sanon. Hän hymyilee, ja lähtee sitten treenikselle. Jään tuijottamaan ovea hieman haikeana. Joutuisin olemaan lähes koko päivän ilman Joonasta, aika masentavaa.

Mitäs minun pitäisi niinkuin nyt tehdä? Varmaankin vain levätä. Tästä päivästä tulee kyllä hyvin tylsä ja pitkä. Voisin kyllä yllättää Joonaksen, vaikka laittamalla jotain ruokaa meille.

Joonaksen POV:

"Missä Ale on?" Olli kysyy, ja katsoo minua suoraan sieluun. Kaikki muutkin kääntävät katseensa minuun. "Se on tehny niin paljon töitä, ja nukkunu huonosti nii käskin sen jäähä kotiin lepäämään" selitän. "Aa, no alotellaan me muut sitten" Joel sanoo. Nyökkään.

"Joonas" Kuulen Nikon sanovan. "Niin?" Kysyn. "Joko sä tiiät miten kosit Aleksia?" Hän kysyy. Mietin hetken. En ole vielä täysin varma miten sen aijon toteuttaa, mutta enköhän jotain keksi. "Noh, en vielä. Mutta kosin mahollisimman pian, heti vaan kun keksin miten" sanon. Hän nyökkää. "Mulla ois kyllä yks ehotus" hän sanoo. Katson häntä kysyvänä.

...

Aleksin POV:

Joonas sanoi tulevansa kotiin yhdeksäksi. Kello on nyt varttia vaille yhdeksän, ja olen saanut ruuan valmiiksi. Enää pitäisi vain kattaa pöytä ja sen sellaista. Toivon, että kokkaustaitoni olisivat edes sen verran hyvät, ettei tämä maistuisi sitten vain pahville.

Kuulen kuinka ovi käy, ja tiedän heti kuka saapui. Menen häntä vastaan ovelle. "Heii" sanon pirteänä, ja suutelen häntä. "Moii" hän vastaa. "Täällä tuoksuu hyvälle" hän toteaa ja potkii samalla kenkänsä jaloistaan. "Mm, tein ruokaa" kerron, ja ohjaan hänet pöydän ääreen.

"Oi, näyttääpä hyvältä" Joonas sanoo. "Jooh, ulkonäkö voi vähän hämätä" naurahdan. "Äläs nyt, kyllä sä oot aina osannu ruokaa laittaa" Joonas nauraa, ja ottaa sitten itselleen ruokaa. Otan itsekin itselleni ruokaa. Toivottavasti tämä nyt maistuu hyvältä, ihan vain Joonaksen parasta tässä ajattelen.

"Se oli hyvää" Joonas sanoo, syötyään ruuan. Pakko myöntää, ei se ollut mistään pahemmastakaan päästä. "Kieltämättä" vastaan. Olin itsekkin yllättynyt, että osasin laittaa ruokaa. Siivoan astiat tiskikoneeseen, jonka jälkeen luuttuan pöydän.

"Tuu tänne" Joonas sanoo makuuhuoneen sängyltä. Kävelen hänen luokseen hymyillen. Tuo mies saa minut niin onnelliseksi, rakastan häntä yli kaiken. Käyn makaamaan hänen vierelleen, ja hän kietoo kätensä tiukasti ympärilleni. "Mä rakastan sua" kuiskaan hänen korvaan. "Mäkin rakastan sua" Joonas vastaa hymyillen.

———

Toisiks viimenen luku tästä kirjasta:) Oon kirjottamassa sitä vikaa lukuu, ja voin jo nyt sanoo et siitä tulee aikas paljon pidempi ku näistä muista luvuista : D