Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 32

Joonaksen POV:

Käskin Aleksin pitää silmiään kiinni, sillä halusin yllätykseni pysyvän salassa. Kaarran Aleksin kian kyseisen ravintolan eteen, ja sammutan auton. "Joko saan avata?" Aleksi kysyy innostuneena. Katson hetken häntä hymy kasvoillani.

"Saat" sanon lopulta. Eihän hän voisi nyt ihan sokkonakaan kävellä tuon ravintolan sisään. Aleksi avaa silmänsä, ja katsoo hetken ympärilleen. "Missä ihmeessä me ollaan?" Hän kysyy. "Tuu" sanon ja nousen autosta ulos.

Tartun Aleksia kädestä kiinni, ja ohjaan hänet oikean ravintolan sisälle. Meidät ohjataan oikean pöydän ääreen, johon olin tehnyt varauksen. Istuessamme alas, Aleksin ilme oli näkemisen arvoinen. "Joonas, sä osaat kyllä olla niin ihana!" Hän sanoo innostuneena.

Hymyilen hänelle. "Mä tiedän, kyllähän suakin pitää välillä hemmotella" sanon. Aleksin hymy vain laajenee entisestään, hän on suloinen. Tartun hänen kädestä pöydän yli.

Jonkun ajan kuluttua, tarjoilia pyytää tilauksiamme. Annamme tilauksemme hänelle, ja jäämme odottelemaan ruokiamme. Aika kuluu nopeasti hyvässä seurassa, parempaa ei voisi toivoakaan.

-

"Maistuko?" Kysyn Aleksilta poistuessamme ravintolasta. Laskusta ei sitten tarvitse puhua, vaikka kyllähän siihen rahaa meni. "No todellakin maistu, sä se sit osaat olla ihana!" Aleksi sanoo ja painaa hellän suudelman poskelleni. Nuo sanat saavat minut punastumaan, vaikkakin ihan turhaan.

"Kuin myös" vastaan, ja ohjaan meidät autolle. Emme menisi enää treeneihin, sillä kumpikaan ei taida jaksaa. Ajan meidät suoraan kämpällemme.

Sammutan Aleksin kian. "Mitä?" Kysyn, huomatessani Aleksin tuijottavan minua. Hän on hiljaa hetken, mutta lopulta sanoo nuo kolme ihanaa sanaa: "Mä rakastan sua" hän kuiskaa, ja kurottuu sitten suutelemaan minua.

"Mhh mäki rakastan sua" saan sanottua suudelmamme välistä. Jään tuijottamaan häntä hetkeksi suudelman päätyttyä. "Pitäis varmaan mennä" hän sanoo lopulta. Olen samaa mieltä, kuinkahan moni ohikulkija on miettinyt että mitä helvettiä me teemme. Nyökkään hänelle vastaukseksi, ja poistun sitten autosta.

Avaan kämppämme oven, ja päästän Aleksin ensin sisälle. Katson Aleksia, joka näyttää hyvin väsyneeltä. Harmi, mielessäni olisi ollut nimittäin ihan muut jutut, mutta kyllä nukkuminenkin kelpaa.

Seuraan Aleksia makuuhuoneeseen, ja riisuudun. Kömmin peiton alle, ja samassa minulle tuleekin jo kuuma. Tai sitten se johtuu siitä, että saan katsella Aleksia hetken ilman hänen vaatteita, vain bokserit päällä. Katson kuinka tuo lähestyy sänkyä, ja lopulta käpertyy viereeni. Kuinka suloista. Hän painaa päänsä tuttuun tapaan rintakehälleni, ja suljen silmäni.

-

Aleksin POV:

Herään, ja kuulen altani tasaista tuhinaa. Pääni lepää Joonaksen rintakehällä. Kuuntelen hänen sydämen lyöntejä, ja rentoudun. En tiedä mitä kello on, mutta eilinen illallinen oli ihana.

Tuijotan makuuhuoneemme tylsiä valkoisia seiniä, niihin voisi lisätä vaikka tauluja. En kyllä tiedä tulemmeko asumaan pitkäänkin juuri tässä kämpässä, olisi kiva joskus hommata isompi asunto, jossa olisi tilaa vaikka lapsille. Joonaksesta voisi tulla hyvä isä.

"mhh huomenta" Joonas sanoo haukotellen. "Huomenta" vastaan ja nostan päätäni nähdäkseni Joonaksen kasvot. Hänen hiuksensa ovat aivan sekaisin, mutta se ei haittaa. Hän on suloinen, niinkuin aina.

"Meen tekemään meille aamupalaa" sanon ja painan nopean suudelman Joonaksen huulille. Tämä olisi vähintä mitä voisin tehdä, sillä kyllähän Joonas onnistui yllättämään minut täysin eilen. Puen shortsit ja t-paidan päälleni, ja kävelen sitten keittiöön.

-

Olen saanut juuri aseteltua aamupalan pöytään, kun Joonas astuu sopivasti paikalle. Hän kävelee kohti minua, tuo suloinen hymy kasvoillaan. Hän painaa hellän suudelman otsalleni, ja kävelee sitten pöydän ääreen.

"Tiiätkö sä mikä se Joelin ja Nikon juttu on?" Joonas kysyy yllättäen, ja hörppää kahvistaan. Katson häntä hämmentyneenä, miksi hän haluaa puhua nyt heistä?

"Eikö niillä oo jotain juttua nyt?" Sanon kysyvällä äänellä. "Ei ehkä. Niko ei halunnu puhuu niistä ku kysyin, ja lähti vaan menee" hän vastaa ja haukkaa sitten leivästään. "Eihän ne halunnu sillon et me kerrotaan kellekään niistä kahesta, plus me sovittiin ettei me nähty mitään" sanon. Joonas näyttää mietteliäältä, mutta nyökkää lopulta. "Totta" hän vastaa.

Haluaisin tietää niiden kahden tilanteen, ja miksi se on niin salaista? Häpeävätkö he toisiaan, vai onko Joel Nikolle vain laastari? Nikohan erosi siellä Rotterdamissakin...