Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 38

Joonaksen POV:

"Mennäänks me kuuntelee, mitä sun isälläs oli sanottavaa?" Aleksi kysyy jonkun ajan kuluttua, ja tarttuu kämmenestäni. Hän silittää kämmenselkääni hitain vedoin peukalollaan, ja katsoo minua suoraan silmiin. "Joo, parempi vaa et tää koko juttu ois mahollisimman nopee ohi" vastaan. Nousen, ja kävelen taas alakertaan Aleksi perässäni.

Istun olohuoneen sohvalle. Aleksi istuu vierelleni, ja yhdistän kätemme. Odotamme, kun isäni laskee sanomalehden syliinsä.

"Joonas" isäni sanoo. En ota selvää tuosta äänensävystä. Joko hän on vihainen, pettynyt tai iloinen. Tai kaikkien niiden sekoitusta. "mm" mumisen, ja katson häntä suoraan silmiin.

"Mä oon ylpee susta. Oot löytäny hienon miehen. En mä voi kieltää sun rakkauttas, tai muutenkaan puuttua sun rakkauselämään" hän sanoo hetken päästä, ja luo hymyn kasvoilleni. En tiedä miten minun pitäisi reagoida, sillä tuo kuulostaa joltain jota äitini olisi voinut sanoa. Nyökkään hitaasti.

"Anteeks siitä aijemmasta Aleksi, mä käyttäydyin typerästi" hän jatkaa vielä. Katson Aleksia, joka näyttää tyytyväiseltä. Jos hän on tyytyväinen, olen minäkin. Minulle riittää vain se, että hänellä on hyvä olla.

"Ei mitään, kaikkihan me välillä" Aleksi sanoo hymy kasvoillaan. Hänen hymynsä tarttuu nyt minuunkin. "Jooh..." sanon, ja katson Aleksia kysyvänä. Yritän kysyä katseellani, jos menisimme takaisin huonseeseeni. Hän nyökkää, eli ilmeisesti osasi lukea ajatuksiani.

"Kaikki on nyt siis ok?" Varmistan, ennenkuin lähdemme yläkertaan. "Taitaa olla" isäni sanoo hymyillen. Nyökkään. Lähdemme takaisin huoneeseeni Aleksin kanssa.

...

"Joonas" kuulen Aleksin kuiskaavaan. Ilmeisesti hänkään ei ollut vielä nukahtanut. Rupesimme nukkumaan varmaan puolituntia sitten, mutten saanut unta. Ilmeisesti ei hänkään. En tiedä onko se johtunut siitä, että olen silittänyt hänen hiuksiaan lähes koko ajan.

"Niin?" Sanon kysyvästi. Hän nostaa päätään hiukan, jotta näkisi kasvoni paremmin. Tai näin ainakin oletan. Hän on suloinen. Hän makaa puoliksi päälläni, joka saa minulle turvallisen olon. "Säkään et näköjään nuku" hän sanoo. "Hienosti huomattu" naurahdan.

"En saa unta" Aleksi sanoo jonkun ajan kuluttua. "No?" Kysyn, jos hänen mieltään painaisi joku asia. "Emmä tiiä, olin kai aijemmin ihan paniikissa et sun isä heittäis mut täältä pihalle" hän sanoo. "Mut se ei heittäny. Lopultahan se hyväksy meidät" muistutan, silittäen Aleksin pehmeitä hiuksia. "Niin, onneks" hän vastaa.

Aleksi painaa päänsä takaisin rintakehälleni, ja sulkee silmänsä. "Öitä" kuiskaan, ja jatkan hänen hiuksiensa silittämistä. "Öitä" hän vastaa jonkun ajan kuluttua, kuulostaen väsyneeltä. Minuakin väsyttää jo, ehkä saisimme nyt unta.

...

Aleksin POV:

Herään Joonaksen rintakehän päältä. Nostan pääni tyynylle, jotta hänen olisi mukavempi nukkua. Painaudun kuitenkin häneen kiinni, sillä hänen kehonsa on lämmin.

"mhhm huomenta..." Joonas sanoo herättyään. Katson hänen täydellisiä kasvojaan hymyillen. "Huomenta, heräsithän säkin" sanon kiusoitellen, ja pörrötän hänen jo valmiiksi pörröisiä hiuksia. Hän naurahtaa. "Ooks sä ollu jo kauanki hereillä vai?" Hän kysyy. "En kauaa" vastaan, vaikkei minulla ole mitään hajua, kauanko olen maannut tässä.

Pienen kuhertelu hetken jälkeen, nousen ylös. Nappaan lattialta hupparin päälleni, joka sattuu nyt olemaan Joonaksen huppari. Vetäisen myös harmaat kollarit jalkaani, ja käyn makamaan taas sängylle odottamaan, että Joonas saa puettua.

Lähdemme alakertaan aamupalalle. Toivottavasti Jouni ei ole muuttanut mielipidettään minusta ja Joonaksesta, ja heitä minua suoraan pihalle kun näkee minut. Hullultahan se kuullostaa, mutta ikinä ei voi olla varma. Parempi olla varovainen ja tehdä hyvä vaikutus häneen, vaikka kyllähän jo minut tuntee.