Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 15

Nikon POV:

Kävelen nyt Joelin kanssa jonnekkin kauas, ja tuo vaikuttaa hyvin turhautuneelta. En edes itsekään tiedä minne olemme menossa, mutta pysähdyn yhtäkkiä. "Joel nyt meijän pitää oikeesti puhuu", sanon ja haen katsekontaktia tuon blondin miehen kanssa.

"Tää on nyt ihan helveti kiusallista", Joel sopertaa ja katsoo maahan. "Joel, jos mä nyt ymmärsin oikein nii sä siis tykkäät musta, enemmän ku kaverina?", kysyn hieman varovasti. "Kuule ymmärsit oikein, ja mä luulin että oisit päässy jo yli Porkosta.", Joel vastaa hieman turhautuneena.

Menen lukkoon, enkä tiedä mitä tehdä. Toinen aivon puoliskoni käskee minua juoksemaan pois, mutta toinen taas suutelemaan Joelia. Mikä minua vaivaa? En ole varma tunteistani Joelia kohtaan, mutta haluan suudella tuota miestä.

Asetan toisen käteni Joelin poskelle, ja käännän tuon katseen minuun. Katson hetken tuon sinisiä silmiä sanomatta mitään. Joel vaikuttaa hieman hämmentyneeltä, mutta yhdistän huulemme. Onnekseni Joel vastaa suudelmaani, ja tuo tuntui yhtä täydelliseltä kuin viimeksikin.

Olin kai vihdoin ymmärtänyt etten tule ikinä saamaan Joonasta. Tässä minä nyt seisoin, Joelin edessä suutelemassa tuota. Lopulta irtauduin suudelmasta, sillä täytyihän minun välillä hengittääkin.

Aleksin POV:

Puristin Joonaksen kättä, sillä minua jännitti Nikon puolesta. En edes tiedä mikä, mutta kai pelkäsin Joelin ja Nikon välille jotain riitaa. "Aleksi mikä on? Sä oot jotenki tosi hermostunu", Joonas kysyy huolissaan. "Eiku mä vaan... toivon että Niko ja Joel saa puhuttua", vastaan tuolle.

Tosiaan, kerroin muille missä mennään, sillä nuo olivat aika hämmentyneiyä kun Niko ja Joel vain poistuivat yhtäkkiä. Kaikki kääntävät katseensa oikealle, joten päätän itsekin katsoa sinne. Niko ja Joel, jotenkin hieman tyytyväisyen näköisinä. Kuitenkin tuo vaikuttaa siltä että he yrittäisivät peittää tunteitaan, mutta kiusalliselta tuo ei enää näytä.

"Noni eiköhän jatketa", Niko sanoo pieni hymy kasvoillaan. Mitä tuolle miehelle oli tapahtunut? Ihan kuin tuo olisi uppopaistettu jossain iloisuuden valtameressä. "No eikait tässä, jatketaas", Olli sanoo ja nousee sohvalta.

-

Tänään harjoitukset sujui yllättävän hyvin, joka on hyvä juttu. Koska huomenna euroviisut, vielä ei jännitä, mutta en tiedä huomisesta. Toivon vain että pääsisimme finaaliin, mutta mitä ikinä käykään, olemme tyytyväisiä että pääsimme tänne asti.

Halusin todella tietää, oliko Nikon ja Joelin välillä nyt jotain. Katselin hieman heidän touhuaan, ja kyllähän he vilkuilivat toisiaan ja hymyilivät. No mutta pääasia että nuo saivat puhuttua, ainakin näin oletan.

"Katottaisko joku elokuva?", Joonas ehdottaa ja avaa televisiota. "No eikai täällä muutakaa tekemistä oo", Joel vastaa.

Joonas laittoi jonkun tylsän elokuvan päälle, ja ryömin sitten tuon kainaloon. Joonaksen kainalossa on niin turvallinen olo. Tuon keho on niin lämmin, voisin vaikka nukahtaa tähän. Tunsin kuinka Joonas alkoi silittämään hiuksiani, ja hivuttauduin vielä lähemmäs tuota blondia hattarapäätä. Nään sivusilmällä kuinka Olli katsoo meitä "mitä vittua" ilmeellä, mutta en jaksa välittää tuosta.

-

"Nyt kaikki nukutte sitte hyvin!", Olli käskee elokuvan loputtua. Ihan kuin se olisi joku itsestään selvyys että kaikki nukkuisivat yhtä hyvin kuin Olli. Ainoa ongelma on vain se, ettei kukaan saa unta koska tämä meidän unikeko Olli kuorsaa kovempaa kuin viisikymmentä lehmää laitumella.

"Jos antaisit meille muille vähän aikaa nukkua", Joel sanoi turhautuneena ja samalla ryömi sänkyyn. "Mitä?", Olli kysyi ihmeissään. Tuon ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. "Jätkä kuorsaa ku viimestä päivää", Joel tuhahtaa. "Miks ei kukaa sanonu mitää?", Olli kysyy ja yritti kuullostaa mahdollisimman viattomalta.

Hetken väittelyn jälkeen, Olli suostui valvomaan vielä hetken että muut saisi nukahdettua. Kiitos Olli. Vaikka ei tuon kuorsaaminen mitenkään erityisesti minua haitannut, oli helpompaa saada unta kun toinen ei ole kuorsaamassa korvan juuressa.