Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 39

Aleksin POV:

Herään Joonaksen vierestä, yllätys yllätys. Olemmehan kuitenkin hänen vanhempiensa luona. Tai no, ei se olisi yllätys jos toinen meistä makaisi lattialla. Joonas ainakin tykkää nukkua hyvin leveästi, mutta se on vain yksi noista hänen suloisista puolistaan.

"Joonas" sanon, ja yskäisen perään. Haluan että hän herää nyt. En tiedä miksi niin haluan, mutta haluan kuitenkin. "Mhhmh" hän mumisee, ja availee silmiään hitaasti. Naurahdan. "Huomenta" sanon, ja silitän toisella kädelläni hänen hiuksiaan. "Huomenta" hän vastaa, ja hieroo silmiään unisena. Häntä selvästikin väsyttää.

Hivuttaudun vasten hänen lämmintä kehoa, ja yhdistän huulemme. Nousen hänen päälleen hajareisin, suudellen häntä koko ajan. Vetäydyn pois suudelmasta, ja jään tuijottamaan hänen silmiä. Hän vetää hiussuortuvan kasvoiltani korvani taakse, ja tuijottaa minua suoraan sieluuni hymyillen. "Me lähetään tänään" hän muistuttaa. Harmi, sillä täällä oli kyllä mukavaa. Vaikka sain jonkunlaiset traumat Jounista, ei siitä tarvitse kertoa Joonakselle. No en ehkä traumoja, mutta pelkään häntä hieman.

"Jep" vastaan lopulta. "Mitä mietit?" Hän kysyy yllätyäen. Pitäisikö minun niinkuin nyt kertoa, että pelkään hänen isäänsä? Sitä en muuten tee. "En mitään ihmeellistä" naurahdan, ja siirryn hänen päältään pois. Hän katsoo minua hieman epäuskoisena, mutta nyökkää kuitenkin.

...

Joonaksen POV:

Kävelen kauppakassejen kanssa ulos kaupasta. Olin vienyt Aleksin jo kämpällemme, sillä tulimme ehkä tunti sitten kotiin. Sovimme, että minä käyn tällä kertaa kaupassa, joten täällä sitä ollaan. Kotiin lähdössä. Katseeni kuitenkin pysähtyy johonkin kiiltävään. Itseasiassa koko ajatusmaailmani pysähtyy, sillä kuvittelen itseni kosimassa Aleksia. Tuijotan korukaupan sormuksia. Ei, ei nyt. Nyt ei ole aikaa miettiä kosimista, nyt pitää mennä kotiin ruokkimaan se pikku mies. Vaikka haluan kyllä todellakin kosia Aleksia joskus, ties vaikka tässä lähiaikoina...

"Mä tulin" huudan eteisestä, vaikka kyllähän Aleksi varmaan itse sen jo tajusi. Aleksi kävelee luokseni, ja pussaa minua ensimmäisenä poskelle. Se saa hymyn nousemaan kasvoilleni, ja lasken kauppakassit maahan, jotta voisin halata tuota ihanaa miestä. Nappaan Aleskin halaukseen. Hän painaa päänsä olkapäälleni.

"No mitäs sä ostit?" Hän kysyy. "Näät kohta, jos vaan autat mua purkaa nää kauppakassit" naurahdan. Hänkin naurahtaa. "No mä autan" hän sanoo, ja ottaa toisen kauppakassin, ja vie sen keittiöön. Seuraan Aleksia hänen perässään.

...

Makaan sohvalla Aleksin kanssa. Hänen päänsä lepää rintakehälläni tuttuun tapaan. Silitän hänen mustia hiuksiaan. Päässäni pyörii vain Aleksin kosiminen. En tiedä millä sormuksella haluaisin kosia häntä, mutta voisin pyytää vaikka Joelin apuun. Tai Nikon tai Tommin tai Ollin. En tiedä. Pyydän vaikka kaikki jos se sen vaatii. En nimittäin halua tehdä huonoa valintaa, sillä haluan vain parasta poikaystävälleni. Haluaakohan hän edes kihloihin kanssani? Tai naimisiin? No, se selviää vain kosimalla. Saatan ottaa aikamoisen riskin, mutta ei se mitään. Riski on toinen nimeni, Joonas Riski Porko.

"Joonas?" Aleksi sanoo. Katson häntä hämmentyneenä. "Kuuliks sä mitä mä sanoin?" Hän kysyy. "E-en, olin ihan ajatuksissani sori." Sanon. Aleksi naurahtaa. "Ei se mitään, mitäs sä mietit?" Hän kysyy. Mietin hetken mitä vastaan, sillä en voisi paljastaa miettiväni hänen kosintaan. "Mietin vaan, sitä meidän neljättä albumia" keksin nopeasti. Aleksi katsoo minua hämmentyneenä. "Mitä siitä?" Hän kysyy. "E-ei mitään. Siitä tulee vaa mahtava" sanon. Hän nyökkää.

"No, mennäänks me sinne nukkumaan?" Hän kysyy. Ilmeisesti hän oli aijemin puhunut nukkumaan menosta, eli en missanut mitään tärkeää. "Mennään vaan" sanon, ja nappaan Aleksin syliini. "Joonas!" Hän nauraa, joka saa minutkin nauramaan. Kannan hänet makuuhuoneeseen, ja lasken hänet sängyllemme.

Aleksi käpertyy minuun kiinni. Painan pääni hänen hiuksiensa sekaan, ne tuoksuvat hyvälle. "Öitä" hän kuiskaa. "Hyvää yötä" vastaan, ja pörrötän vielä hänen hiuksiaan.