Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 8

Aleksin POV:

Yritin keksiä päässäni eri tapoja, kuinka voisin viettää aikaa Joonaksen kanssa kahden kesken. En kuitenkaan halunnut vaikuttaa mustasukkaiselta Nikosta ja Joonaksesta, sillä kyllähän Niko nyt tarvitsikin tukea. Vaikka tuntui että hän on nyt jotenkin yhtäkkiä lähentynyt Joonaksen kanssa hyvin paljon, olihan täällä muitakin kuin vain Joonas.

"Pitäskö käyä vaikka ulkona tai jotain?", kysyn. Oikeastaan toivoin vain että Joonas suostuisi, muilla ei ollut niinkään väliä, vaikka tottakai heidänkin seura kelpasi. Olivathan he parhaita ystäviäni. "Joo käydää vaa", Joel sanoo ja nousee tuolilta, joka sijaitsee huoneen nurkassa.

"Mä en varmaa tuu ny", Niko sanoo ja kaivaa puhelimensa jostain sohvan syövereistä. "Mä voisin jäädä Nikon seuraks", Joonas vastaa ja hymyilee. Niinpä tietysti, tietenkin he haluavat olla kahdestaan. Nyt minua ei edes huvittanut lähteä ulos, mutta itsepä ehdotin. "Aa, okei.", sanon ja laitan kengät jalkaani.

—

Tunnen kuinka viileä ilma tulee kasvoilleni astuessamme ulos hotellista. Saan hetkeksi ajatukset pois Nikosta ja Joonaksesta, mutta eipä sekään hetki kovin pitkään kestänyt. "Ööh Aleksi onks sul joku?", Joel kysyy varovasti. Käännän katseeni jaloistani Joeliin, joka näyttää hieman huolestuneelta.

"Oikeestaa mulla on vaa ikävä Joonasta, tai oikeestaan meidän kahden keskeistä aikaa", sanon hetken hiljaisuuden jälkeen. Vilkaisen Joelin taakse Olliin ja Tommiin, jotka istuvat jossain tuolilla. Kiinnitän katseeni taas Joeliin, joka näyttää hieman hämmästyneeltä.

"Onko sunki mielestä Niko ja Joonas lähentyny Nikon eron jälkeen?", jatkan. "No kieltämättä, onhan ne nyt aika paljon aikaa viettäny kahestaan. Mut jos se sua yhtään helpottais nii voisin vaik pitää Nikolle seuraa, jos haluisit jutella Joonaksen kaa?", Joel ehdottaa. Idea kuullosti kyllä hyvältä, ja todella halusin jutella Joonaksen kanssa kahden kesken.

"Kiitos Joel.", sanon ja hymyilen tuolle pienesti. "Ei mitää, mut mennääs ny Tommin ja Ollin luo", Joel sanoo ja lähdemme heidän luo.

Nikon POV:

Istun pienellä sohvalla Joonaksen vieressä ja pääni nojaa tuon olkapäähän. On rauhoittavaa viettää aikaa Joonaksen kanssa, enkä enää oikeastaan miettinyt eroa. "Anteeks ku kysyn, mut erositteks te sillo vai mikä homma?", Joonas kysyy ja kiinnittää katseensa minuun.

En tiennyt mitä vastaan tuohon, sillä en itsekään ollut varma. Halusin vielä puhua tyttöystäväni kanssa, mutta en tiedä pystynkö. "Jotain sinnepäin", vastaan lopulta. Joonas nyökkää pienesti ja luo hymyn kasvoilleen. Pakko myöntää, tuon hymy oli jotain niin suloista. Olisin voinut katsoa sitä vaikka koko päivän.

Katsoin hetken Joonasta suoraan silmiin, noihin kauniisiin sinisiin silmiin. Tunsin perhosia vatsassani, ja tajusin että taidan tuntea Joonasta kohtaan enemmän tunteita kuin vain ystävyys. Tätä pelkäsinkin, sillä Joonashan on varattu. Varattu Aleksille, ja Aleksi oli täydellinen Joonakselle. Vittu.

"Sähä oot iha punanen", Joonas sanoo ja naurahtaa hieman. Menen hieman paniikkiin, sillä en tajunnut että olin punastunut, voi helvetti. "Joo öö täällä on vaa vähän kuuma", sanon ja siirrän katseeni puhelimeeni, ja nostan pääni pois Joonaksen olkapäältä. Teki mieli vain suudella Joonasta, mutta en halua rikkoa Joonaksen ja Aleksin parisuhdetta. Enkä varsinkaan minun ja Joonaksen kaverisuhdetta.

Aleksin POV:

Astun viimeisenä huoneemme sisälle, sillä emme enää jaksaneet olla ulkona. "Moro moro", Joel sanoo ja potkii kenkänsä jaloistaan. "Morjens", Joonas sanoo ja nostaa katseensa puhelimestaan.

"Hei tänää on joku haastis", Joel sanoo katsottuaan puhelintaan. Katson Joelia vihjaten, että tuo voisi vetää sen haastiksen Nikon kanssa, niin saisin juteltua Joonaksen kanssa. Tuo taisi ymmärtää vihjeen, sillä pyysi Nikoa kanssaan vetää sen haastiksen, joka olisi puolen tunnin päästä.
———
En jaksa lukee tätä nyt läpi nii anteeks jos on kirjotusvirheitä !