Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 2

Joonaksen POV:

Aleksi oli ollut jotenkin poissaoleva sen jälkeen, kun Niko vastasi hänen antamaan totuuteen. Halusin varmistaa, että tuolla oli kaikki hyvin, sillä hän vain yhtäkkiä lähti pois. "Jätkät hei, pitäskö mennä kattoo et onks Aleksil kaikki ok?", kysyn, keskeyttäen totuuden ja tehtävän. "Joo, oishan se iha hyvä varmistaa et kaikki on hyvin.", Joel vastaa.

Nousen, ja kävelen pois hotellihuoneestamme. Katson hetken ympärilleni, ja huomaan Aleksin istuvan seinää vasten oven vieressä. "Hei, onks kaikki hyvin?", kysyn tuolta mustatukkaiselta pörröpäältä, joka on selvästikkin juuri itkenyt. Tuo katsoo minua, ja pyyhkii sitten kyyneleensä pois. "Joo on, tulin vaa vähä selvittää ajatuksia...", hän vastaa ja nousee ylös.

"Muista että voit aina puhuu mulle", sanon ja halaan tuota. En tiedä miksi halasin häntä, hän näytti kyllä siltä että voisi juosta minua karkuun. Yllätyksekseni tuo halaakin minua tiukasti takaisin, ja tunnen olkapääni kostuvan. "Haluuks puhuu?", kysyn vielä ja työnnän tätä hiukan kauemmaksi, nähdäkseni hänen kasvonsa.

Aleksi pudistaa päätään, ja lähdemme takaisin huoneeseen. En tosiaankaan tiennyt mikä hänellä oli, ehkä se oli vain jotain känni-itkua, tai jotain vastaavaa. Olimmehan juoneet kuitenkin hiukan enemmän, kuin ne yhdet bisset. Voi helvetti, aamulla olikin sitten luvassa krapula, mutta se olikin vasta aamun ongelma. Nyt pidetään hauskaa saatana!!

Aleksin POV:

Herään Ollin ja Tommin välistä, ja kuulen vessasta oksentelua. Hirvee krapula. Yritän nousta sängyltä, mutta meinaan oksentaa heti noustessani, joten juoksen vessanpöntön luo, ja tönäsien Joonaksen sivuun. "Iha rauhassa nyt", Joonas sanoo ja nauraa vieressäni. "Sori, e- ei ollu tarkotus...", sanon vaivaantuneena. "Juu ei se mitää", tuo sanoo ja hymyilee.

"Voi vittusaatanahelvetinperkelevittu!", kuulen Joelin kiroavan. Voin samaistua Joelin tunteeseen, nuo sanat tiivistivät tämän hetkisen fiilikseni.

Tunsin Joonaksen käden selälläni, ja tuo alkoi silittämään minua hitaasti. "Anna kaiken tulla vaa ulos, nii tulee parempi olo.", tuo sanoo rauhallisella äänensävyllä. Nyökkään tuolle, ja halailen vielä jonkun aikaa pönttöä. Voi helvetti mun tekis mieli vaa suudella Porkoo, mut ei mul kuitenkaa oo pokkaa tehä sitä. Ei täst tuu mitään...

Joelin POV:

Olin juuri lyönyt varpaani lipaston kulmaan, ja tuska oli suuri. Odottelin että kaikki olisivat valmiita aamupalalle, mutta Tommi ja Olli nukkuivat, Niko selaili puhelintaan ja Porko sekä Aleksi olivat olleet vessassa jo jonkun aikaa. Olin niin turhautunut ja vatsani kurni, että päätin alkaa jo herättelemään muita.

Tommi heräsi jo ensimmäisestä tökkäyksestä, mutta Ollia sain alkaa jo viskelemään tavaroilla, sillä tuo nukkui sikeää unta. "Vittuako sä siinä mua pommittelet tavaroilla", Olli heräsi ärtyneenä. "Noni heräsithä säki jo", vastasin ja nauroin tuolle.

Aleksin POV:

Kaikki olivat jo heränneet, joten lähdimme porukalla aamupalalle. Tosin Joel oli jo lähtenyt hieman aikaisemmin, sillä ei kuulemma jaksanut enää odottaa. Noh, en ihmettele kun on Joelista kyse.

Saavuimme aamupalalle, ja istuimme Joelin pöytään. Tommi ja Olli oli jotenkin ylipirteitä, vissiin joivat vähän vähemmän kuin muut. Itselläni ei edes ollut nälkä, mutta söin sillä Tommi käski syömään edes jotakin. Ehkä ihan hyvä vaan niin, sillä seuraava ruokailu olisi vasta viiden tunnin kuluttua, ja treeneissä yleensä tuli kova nälkä.

Euroviisut olivat iso tapahtuma, joten halusimme harjoitella mahdollisimman paljon. Vaikka mielestäni esityksemme oli jo nyt hieno, hioimme sitä silti, sillä halusimme siitä täydellisen. Kaikki olivat syöneet, joten lähdimme palauttamaan astioita.

"Aleksi, onhan kaikki nyt hyvin?", Joonas kuiskaa korvaani, kun laitan astioita paikoilleen. "Joo on...", sanon hieman epäröiden. "Hyvä.", tuo sanoo ja on jo lähtemässä muiden luo. "Joonas hei oota!", sanon vielä, ennenkuin tuo ehtii lähteä.

Joonas kääntyy, ja katsoo minua hieman kysyvästi. Olimme ainoat jotka eivät olleet vielä huoneessamme, joten koin tilaisuuden täydelliseksi kertoa tunteistani Joonakselle. "Mä todella pidän susta... enemmän ku kaverina.", sanon ja katson Joonasta toiveikkaasti.

Joonaksen POV:

Katson Aleksia hämmästyneenä, sillä en todellakaan odottanut tämän suusta mitään tuollaista. "Siis m-mitä?", kysyn ja katson tuota kummasti. Aleksi näyttää hyvin kiusaantuneelta, ja nään kuinka hänen poskelleen vierähtää kyynel. Jäädyin paikoilleni. "Unoha...", tuo sanoo vaivaantuneena.

En saa sanoja suustani, kun Aleksi jo kävelee ohitseni hyvin särkyneen näköisenä. Nonii hienoo Porko, onnistuit sitte pilaamaan Aleksinki päivän. En ollut itse varma tunteistani Aleksia kohtaan, mutta tuntui kauhealta ajatella miltä Aleksista tuntui. Tämänkö takia Aleksi oli rikki eilen, luuleekohan hän että minulla ja Nikolla on jotain juttua?

-
Pahoittelut jos on jotain kirjotusvirheitä!