Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 23

Joonaksen POV:

Herään Aleksi kainalostani. En halua liikkua, sillä pelkään että herättäisin hänet. Tänään on kai torstai, eikä meillä ole minnekkään kiire. Olemme sopineet, että tänään treenikselle mentäisiin vasta illemmalla. Ehkä hyvä niin, sillä olemme kaikki nukkuneet aika huonosti.

Katselen Aleksin täydellisiä kasvoja. Miten olen ikinä saanut näin täydellisen poikaystävän? Jokainen pienikin yksityiskohta hänessä on täydellinen, jopa hänen luonne. Rakastan Aleksia.

Siirrän muutaman hiussuortuvan tuon kasvojen edestä. Hän on niin hyvännäköinen jopa nukkuessaan. Voisin maata tässä vaikka kokopäivän, katsellen Aleksia. Okei, kuulostaa jo hieman pelottavalta, mutta ei kai se sitä ole.

"mhhm huomenta" Aleksi sanoo avatessaan silmänsä. Huulilleni ilmestyy hymy huomatessani Aleksin heränneen. "Huomenta, nukuitko hyvin?" Kysyn.

"Joo, sun vieressä on ihana nukkua" Aleksi sanoo ja painautuu sitten minuun kiinni. Tuon keho on niin lämmin, tästä en halua nousta. "Kuin myös" vastaan ja painan hänen huulilleen hellän suudelman.

-

Olemme maannet tässä varmaan jo tunteja, pitäisi varmaan alkaa nousemaan pikku hiljaa. Vaikka ei tästä tekisikään mieli nousta, eikä meillä ole minnekkään kiire. Suihkussa olisi kyllä kiva käydä.

"Aleksi" sanon varovasti. En ole enää edes varma onko tuo nukahtanut, vai ei. "Mmhhm" Aleksi vastaa. "Pitäiskö meidän nousta? Ollaan maattu tässä aika pitkään" kuiskaan Aleksin korvaan. "En mä haluis" Aleksi vastaa ja mutristaa huuliaan.

Tuo näky saa minut hymyilemään. "En haluis mäkään, mut pitäis käydä suihkussa. Kaiken lisäks täällä peiton alla on aivan järkyttävän kuuma" sanon, ja saan Aleksin viimeinkin nousemaan. "No okei" hän vastaa.

-

Aleksin POV:

Kuulen suihkun menevän päälle, ja jotain hyräilyä. En saa oikein kiinni siitä mitä Joonas hyräilee, joten annan asian olla. Rakastan Joonaksen lauluääntä, hän saisi laulaa useimminkin. Vaikka nyt kuulenkin vain hyräilyä.

Valmistan keittiössä meille aamupalaa. Ajattelin, että yllättäisin Joonaksen valmiilla aamupalalla, mutta tuskin ehdin. Ei mitään hajua kuinka pitkään hänen suihkuhetket kestävät. Toivottavasti hän löytää pyyhkeen itselleen.

Joonas astelee ulos vessasta, pyyhe kiedottuna lantion ympärille. Sain juuri katettua pöydän, joten kai onnistuin tässä aamupalajutussa. Jään kuitenkin hetkeksi tuijottamaan Joonaksen täydellistä vartaloa, jonka hän huomaa. Hänen kasvoilleen nousee hymy, ja hän kävelee minua kohti.

"Mitäs kattelet?" Joonas kysyy virnuillen. "No sua mä itseasissa kattelen" vastaan, kuin se olisi ilmiselvä asia. Niin se kyllä onkin, minulle. Joonas naurahtaa hiukan, ja ottaa minut sitten halaukseen. Painan pääni hänen rintakehäänsä vasten, ja kuuntelen hänen sydämen lyöntiä.

"Sä oot laittanu täällä meille aamupalaa" Joonas huomaa ilahtuneena. "Niin tein" vastaan, ja vetäydyn sitten halauksesta. Ohjaan Joonaksen istumaan pöydän ääreen, ja asetan hänen lautaselleen sitten munakasta ja pekonia.

"Toivottavasti maistuu" sanon. "No tottahan toki maistuu" Joonas sanoo hymyillen, ja käy sitten ruuan kimppuun. Olen niin onnellinen kun saan olla Joonaksen poikaystävä, tekisin mitä vain hänen vuokseen.

-

Siivottuani aamupalan, kävelen sohvalle istumaan Joonaksen viereen. "Mitäs me tänään tehdään?" Joonas kysyy, ja asettaa toisen kätensä ympärilleni. Painan pääni vasten hänen olkapäätään. "Voidaanko ihan vaan olla?" Ehdotan. Tänään olisi illemmalla treenitkin, niin en jaksaisi mitään sen kummempaa tehdä.

"Sopii mulle" Joonas sanoo ja suukottaa hiuksiani. Kurotun kaukosäätimeen, ja laitan television päälle, vaikka ei sieltä mitään kiinnostavaa tulekaan. Siirrän katseeni Joonakseen, joka näyttää niin hyvältä.

Asetan toisen käteni hänen poskelle, ja hän kääntyy katsomaan minua. Hymyilemme hetken toisillemme, kunnes hän asettaa kätensä poskelleni, ja yhdistää huulemme. Suudelma kestää pitkään.

Pian kuitenkin vetäydyn suudelmasta pois, sillä täytyyhän meidäm välillä hengittää. Jään katselemaan Joonaksen sinisiä silmiä, ne ovat niin kauniit. Asetan taas pääni hänen olkapäälleen.

——

Hei, ja anteeks must tuntuu et tääki luku oli nyt aika tylsä xd mut toivottavasti kelpaa.