Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 26

Joonaksen POV:

Makaan Aleksin vierellä, ilman vaatteita. Olimme päätyneet harrastamaan sitä kauneinta, toivottavasti Aleksin vanhemmat eivät kuulleet. Lakanat olisi kyllä hyvä vaihtaa, tai mikäs näissäkään nyt on vikana. Ehkä pitäisi käydä suihkussa.

Aleksi huohottelee vierelläni hengästyneenä, niinkuin minä itsekin. Käännän päätäni hieman, jotta näkisin Aleksin kasvot. Hän pitää silmiään kiinni, ja näyttää hyvin rentoutuneelta. Ei ihme.

-

"Vaihan nää lakanat nopee" Aleksi sanoo. Olimme juuri tulleet saunasta ja suihkusta, ja nyt väsyttää. Voisin nukahtaa vaikka tähän pystyyn, ihan tosi. Mutta kyllä ne lakanat olisi ihan hyvä vaihtaa, päivän touhujen jälkeen.

Olen saanut puettua päälleni bokserit ja t-paidan. Kömmin Aleksin viereen, puhtaisiin lakanoihin. Onko parempaa tunnetta kuin puhtaat lakanat? Ei minustakaan. Tai no, keksisin kyllä vaikka kuinka monta parempaa tunnetta, mutta eiköhän tämäkin mene top vitoseen, tai ainakin kymppiin.

"Hyvää yötä" Aleksi kuiskaa korvaani, ja kietoo kätensä ympärilleni. Teen samoin. "Hyvää yötä" vastaan ja painan vielä hänen poskelleen hellän suudelman.

-

Aleksin POV:

Raotan hiukan silmiäni, taitaa olla aamu. Aurinko on jo noussut, ja kellokin näyttää yhdeksää. Lähtisimme tänään takaisin Helsinkiin, sillä onhan meillä töitäkin. Oli kyllä kivaa rentoutua täällä vanhemmillani Joonaksen kanssa, vaikka aluksi kumpikin meistä jännitti tätä kaikkea. Parasta on se, että vanhempani tukevat meitä, eikä heittäneet pellolle.

"Huomenta unikeko" naurahdan vieressäni nukkuvalle hattarapäälle. Joonas vain vetää peittoa korviinsa, taitaa väsyttää. "Huomenta" Joonas vastaa lopultakin, aamuisella äänellään. Rakastan Joonaksen aamuääntä, se on söpö.

Vedän peittoa Joonaksen kasvojen edestä, jotta saisin nähdä hänen upeat kasvot. "Mennäänkö aamupalalle?" Kysyn. "Ihan just" hän vastaa ja kiinnittää katseensa minuun. Kasvoilleni nousee pieni hymy pakostikkin.

Nousen ylös, ja puen päälleni kollarit ja mustan hupparin. Joonaskin nousee, ja pukee päällensä mustat kollarit ja mustan blind channel hupparin. Katson hetken Joonasta tuon pukiessaan paitaansa päälle, hän on hyvännäköinen.

"Mitä kattelet" Joonas kysyy pieni virne kasvoillaan. "Sua" vastaan. Luulisi asian olevan ilmiselvä, mutta ei kai sitten. Joonas kävelee luokseni hymy kasvoillaan, ja nappaa minut sitten halaukseen. Kiedon käteni hänen ympärilleen, ja suutelen häntä. Hän vastaa suudelmaan.

En haluaisi irrottautua suudelmasta, mutta happi loppuu. Hengitän Joonaksen kasvoja vasten, ja katson tuon sinisiä silmiä. Miten ne ovatkaan niin täydelliset? Miten Joonas on niin täydellinen?

"Mennäänkö?" Joonas kuiskaa hetken päästä. En haluaisi, mutta on nälkä. Haluaisin olla vain kokoajan Joonaksen syleilyssä, mutta aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa. "Mennään" vastaan ja painan vielä nopean suudelman hänen poskelle.

-

Saimme syötyä aamupalan, ja kaupan päälle äitini kuulustelun. Hän halusi varmistaa että viihdyimme täällä. Tottakai viihdyimme, luulin sen olevan ilmiselvä asia, mutta kai olin väärässä.

Ohjaan Joonaksen huoneeseeni, siellä saisimme olla kahdestaan. Emme me kyllä muuta olekaan tehneet kun olleet kahdestaan, mutta pidän siitä. Pidän Joonaksesta liikaa. Haluan joskus hänen kanssa naimisiin... En tiedä onko jo vähän liian aikaista tämmöisille puheille, olemme seurustelleet vasta noin 1,5kk. Onhan se aika vähän, mutta tiedän rakastavani Joonasta, ja tiedän myös haluavani hänen kanssaan naimisiin joku kaunis päivä.

Kaadan Joonaksen sängylleni, ja käyn makaamaan hänen kainaloon. "Säpäs oot huomion kipee" Joonas naurahtaa. Niin olenkin, Joonas on aivan oikeassa.

En vastaa mitään, katson vain Joonasta. Voisin katsoa häntä vaikka maailmanloppuun saakka, enkä saisi tarpeekseni. "Joonas" kuiskaan hetken päästä. "Aleksi?" Hän vastaa kysyvällä äänensävyllä. "Mä vaan rakastan sua niin paljon" kuiskaan, ja painan pääni hänen rintakehäänsä vasten. "Mäkin rakastan sua, sanoinkuvailemattoman paljon" hän vastaa. Kasvoilleni nousee leveä hymy.

Kuuntelen Joonaksen sydämenlyöntejä. Hänen sydän hakkaa kovaa, niinkuin minunkin. Tunnen hänen kätensä hiuksissani. Hän alkaa silittämään hiuksiani, joka saa oloni rauhalliseksi. Kiedon käteni tiukemmin hänen ympärilleen. Hänkin tiukentaa otettaan.

"Eikö meidän pitäis pakata?" Joonas kysyy jonkun ajan kuluttua. En tiedä mitä kello on, mutta kyllä pitäisi. "Joo, kohta" vastaan, sillä en taas haluaisi lähteä tästä mihinkään.