Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 4

Aleksin POV:

Olisin halunnut sanoa jotain, mutta en saanut sanaakaan suustani. "Otatko vettä?", kysyn ja katson Joonasta. Tuo kohottaa katseensa minuun, ja näyttää siltä ettei olisi äsken tajunnut siirtävänsä minua edestään. "Joo voisin mä ottaa kiitos.", Joonas vastaa hieman käheällä aamuäänellä.

Haen pari vesipulloa, ja ojennan toisen Joonakselle. "Kiitti", tuo sanoo ja juo vettä kuin viimeistä päivää. Tuijotin Joonasta suoraan silmiin, ja kohtasin hänen katseensa. Tunsin kuinka kasvoilleni nousi puna, ja veikkaampa että olin punaisempi kuin tomaatti.

Joonas naurahtaa hieman, ja hymyilee söpösti. Tuon hymy oli suloisinta mitä olin ikinä nähnyt. "Oot ihan punane", Joonas huomauttaa ja katsoo minua huvittuneena. Siinä sitte istuin ihastukseni kanssa vessan lattialla kahdestaan, punaisena kuin tomaatti. Voi kuinka romanttista.

"Kiitos huomautuksesta", sanon lopulta kiusaantuneena. "Hei, ota iha vaa rennosti, ei tarvii ujostella mun seuras", tuo sanoo hieman hiljemmällä äänensävyllä ja tulee lähemmäksi minua. Pian nenämme koskettavat toisiaan, ja tunsin tuon pehmeät huulet omillani, ja vastasin tuon suudelmaan.

Suudelman päätyttyä, katsoin tuota vaaleahiuksista pörröpäätä hetken silmiin. "Mitä... mitä me niiku ollaan?", kysyn varovasti. "Nohh... miten sä tulkitset tän?", Joonas kysyy mietteliäänä. Rehellisesti, en tiedä miten tulkitsen tämän kaiken tapahtuneen jälkeen.

"Ollaanks me nyt niiku sit joku juttu?", kysyn ja katson Joonasta. "Kai me ollaan...", Joonas kuiskaa korvaani ja suutelee minua. "Joonash... ehkä meijän ei pitäis täällä vessan lattialla...", sanon hieman nauraen. "Ehkä ei", tuo sanoo ja on jo nousemassa. "Mut kai me voidaan pitää tää juttu vielä meijän välisenä?", kysyn tuolta. "Joo tottakai.", Joonas vastaa ja hymyilee.

Nikon POV:

Hotellihuoneessamme oli kova meteli, sillä Olli ja Tommi pelasivat jotain videopeliä. Miten ne jo nyt näin aikasin jaksaa?? Joel taas... noh, Joel näyttää puolikuolleelta elämäänsä kyllästyneeltä mieheltä. Vissiin pahaki krapula, ei ihme.

Joonas ja Aleksi olivat olleet nyt jo vähän pidempään vessassa, vissiin oksentelemassa tai jotai vaikka ei sieltä enää mitää kuulunut. Toisaalta tää meteli täällä peitti kaikki muut äänet. "Johan oli pitkä vessareissu teillä", vittuilen Joonakselle ja Aleksille jotka astelivat ulos vessasta. "Joo vähän huono olo", Aleksi sanoo hieman vaivaantuneen näköisenä.

En jaksanut vittuilla noille enempää, vaikka tekikin mieli. Kai välillä voi jättää omat parhaat kaverit rauhaan... kai.

Aleksin POV:

Istuin sängylle, ja Joonas istui viereeni. Tunsin tuon käden reiteni päällä. En ollut varma, oliko tuo muiden mielestä epäilyttävää vai ei, vaikka tälläiset meidän kaikkien välit olivat: läheiset.

"Aamupala alkaa iha just, pitäskö mennä?", Joonas kysyy ja katsoo kelloaan. "Joo kyl ainaki mulle ruoka maistuis", Niko sanoo, ja makaa sängyllä selaten puhelintaan. Muilta ei tullut oikeastaan muuta vastausta kuin nyökkäyksiä ja jotain muminaa, joten päätimme lähteä aamupalalle.

Timeskip: aamupalan jälkeen

Joonaksen POV:

Olimme Aleksin kanssa viimeiset jotka lähtivät aamupalalta, ja treenit alkaisivat tunnin päästä. Tuntui vain että treenaisimme kokoajan esitystämme varten, mutta sitä me kyllä halusimmekin.

"Aleksi", kuiskaan Aleksin korvaan, ja vetäisen tämän lähimpään vessaan. Emme näköjään olleet ainuita vessassa, sillä siellä oli joku mies pesemässä käsiään. En nyt ihan heti tunnistanut tätä, mutta miehen poistuttua vetäisin Aleksin vessakoppiin kanssani.

Suutelin tuota intohimoisesti huulille, ja samalla toivoin ettei muissa kopeissa ollut ketään. Siirryin suutelemaan Aleksin kaulaa, ja tuon huulilta karkasi nautinnon täytteinen huokaisu. "Joonash mitä sä meinaat...?", tuo kysyy. "Täällä me voijaan olla rauhassa", kuiskaan ja jatkan Aleksin kaulan suutelua. Siirryin kokoajan alemmaksi, ja noh voitte itse päätellä loput ;)

Hetken kuluttua, lähdimme takaisin huoneellemme, sillä kaikki varmaan jo ihmettelivät missä viivyimme.

Aleksin POV:

Saavuttuamme huoneeseemme, kaikki katsoivat meitä jotenkin kummasti. "Mikäs teillä kestää aina näi aamupalan jälkeen?", Joel kysyy huvittuneena. "Käytii vaa vessas", Joonas sanoo, ja istuutuu sängylle. "Mut täälläki on vessa?", Olli toteaa. Alkoi tuntumaan jo siltä, että he epäilivät meidän välillämme jotain, vaikka niin olikin. "Joo mut se vessa oliki lähempänä", Joonas sanoo ja huokaisee.

Euroviisut lähenivät kokoajan, ja olin jo ehkä hiukan väsynyt treenaamiseen. Joka päivä, monta tuntia putkeen. Olisin välillä halunnut vain itkeä ja heittäytyä maahan huutamaan, mutta päätin kuitenkin käyttäytyä hieman aikuismaisemmin.

-

Joo tää oli ehkä vähä tylsä osa mut yritän tehä seuraavast vähä paremman xd