Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 16

Joonaksen POV:

Herään näköjään ensimmäisenä, enkä halua nyt herättää ketään, sillä en tiedä kuinka huonosti tai hyvin he ovat nukkuneet. Kaikki tarvitsevat tänään energiaa, sillä illemmalla olisi euroviisut. Vittu jes, tätä on odotettu!

Nousen sängyltä, joka on itseasiassa aika helppoa sillä nukun reunalla. Menen tuohon pieneen ahtaaseen vessaan pesemään hampaitani. Nauran hieman nähtyäni hiukseni, nuo muistuttavat jotain linnunpesää.

Tunnen kuinka Aleksin vahvat kädet kietoutuvat ympärilleni, ja hymyilen nähdessäni peilin kautta tuon komistuksen. Nojaan päälläni tuon päätä vasten, ja nappaan sitten puhelimeni pöydältä.

"Otetaan kuva", sanon ja avaan puhelintani. "Hyi näytän ihan kauheelta nyt", Aleksi sanoo ja asettelee hiuksiaan. "Eiku oot just söpö", vastaan ja asetan toisen käteni tuon vyötärön ympärille.

Nappaan pari kuvaa jotka lähetän sitten Aleksille, ja laitan yhden niistä taustakuvakseni. Suukotan Aleksin pörröisiä hiuksia, ja huomaan tuon kasvoille nousevan leveän hymyn. "Sä oot ihana", Aleksi sanoo. "Mutta sä oot ihanampi", sanon ja hymyilen tuolle pörröpäälle.

-

Kaikki näyttivät olevan jo hereillä, paitsi Olli. Noh, Olli nukkuisi vaikka pommi räjähtäisi tuon vieressä, sitä ei saa hereille. "Hei voisko joku nyt herättää ton saatanan unikeon nii ehittäis aamupalalle", sanon ja tunnen kuinka vatsani kurnii.

"Hoituu", Joel sanoo ja ottaa banaanin käteensä jonka Olli oli raahannut tänne hotelliin mukaan. Joel nappasi vielä puhelimensa, ja kuvasi videon jossa läpsäytti Ollia tuolla banaanilla, ja sanoi "huomentaaa". Noh, tuo näytti toimivan, sillä Olli avasikin jo silmiään hämmentyneenä.

"Noni, ala nousemaan nyt", hoputin tuota ja viskelin Ollin vaatteita tuon naamalle. "Joo ota iisisti nyt.", Olli sanoo ja nauraa hieman. Minua ei naurata, voisin syödä vaikka Ollin kohta, ja vatsanikin pitää jo semmoista meteliä että nyt on pakko saada ruokaa.

-

Ahmin aamiaistani nopeasti, ja tunnen kuinka Olli heittää minua patongilla. Vittu, miten tuo jaksaa aina. Nappaan patongin käteeni, ja viskaan sen Ollin naamalle. "Ai helvetti Porko", Olli kiljaisee. "Ite alotit", puolustelen. Antaisi tuokin tappiaivo muiden syödä rauhassa.

"Hei älkää nyt jaksako, tänään on iso päivä meille kaikille, mut käyttäydytään nyt aikuismaisesti.", Tommi sanoo. Olli nyökkäilee, ja minä mulkaisen Ollia. En tiedä miksi, mutta Olli ärsyttää minua. Rakastan tuota kusipäätä, mutta tuon takia melkein myöhästyimme aamupalalta.

"Mä meen nyt", Joel sanoo, ja nousee pöydästämme. "Oota, mäki lähen", Niko sanoo, ja nousee. Aleksi intoili minulle aikaisemmin Joelista ja Nikosta, ja pakko myöntää että kyllähän nuo näyttäisivät toisetensa seurassa viihtyvän.

-

Olimme syöneet jo, joten lähdimme takaisin huoneellemme. En ole varma onko meillä tänään edes harjoituksia, tietääkseni eilen oli viimeiset.

Avaan oven, ja menen ensimmäisenä sisään. Huomaan kuinka Joel ja Niko hivuttautuvat kauemmaksi toisistaan, ja katson sitten Aleksia joka katsoo Joelia ja kohottaa kulmiaan. Okei, noilla on pakko olla nyt jotain juttua.

-

Kello on jo semi paljon, ja alamme jo valmistautumaan euroviisuja varten. Vielä ei jännitä, mutta on kyllä mahtava olo. Pian päästäisiin takaisin Suomeen jatkamaan uutta albumiamme. Onhan tää nyt ollu helvetin mukavaa olla täällä näitten jätkien kaa, ja kaikkee ehtiny tapahtuu tän kahen viikon aikana, mutta haluan jo kotiin.

"Pysy paikalla nyt", käsken Aleksia, joka yrittää napata puhelintaan vessan tasolta. "No anteeksi", Aleksi sanoo ja nauraa hieman. Taas jälleen, meikkaan Aleksia, vaikka olisihan meille erikseenkin ollut maskeeraaja.

"No miltä näyttää", Aleksi kysyy, kun olen valmis. "Hyvältä", sanon ja hymyilen tyytyväisenä. "Niin näyttää", Aleksi myöntää ja peilailee itseään. Halaan tuota komistusta takaapäin, ja suukotan tuon hiuksia. Huomaan peilin kautta kuinka tuon kasvoille nousee hento puna, joka näyttää niin suloiselta.

-

Saavuimme juuri omaan sovitushuoneeseemme, sillä euroviisut alkaisivat kohta. Pakko myöntää että nyt jännittää hieman. Olen valmis räjäyttämään koko lavan, en siis kirjaimellisesti. Tästä illasta tulee mahtava!