Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 34

Aleksin POV:

Avaan silmiäni. Aurinko paistaa suoraan silmiini verhojen välistä, joka saa minut taas sulkemaan silmäni. Siirrän päätäni Joonaksen kainalosta, ja lasken sen tyynyn päälle. Kurotun puhelimelleni, ja avaan whatsappin.

________________________________

Kuusi Runkkaria

Niko: Joel on kipeenä, pitäiskö jättää vaa treenit kokonaa välistä?
Olli: Miten vaan, paranemisia sinne
Tommi: Sopiihan se, paranemisia. 👍
Niko: :)

_____________________________

(Älkää kysykö tota nimee lol)

Suljen puhelimeni. Tänään ei siis tarvitse raahautua treenikselle, en kyllä jaksaisikaan. Lasken puhelimeni takaisin yöpöydälle, ja painan pääni takaisin Joonaksen kainaloon.

Joonaksen POV:

Herään. Tunnen Aleksin lämpimän kehon vasten omaani, joka saa minulle hyvän ja rauhallisen mielen. "Huomenta" sanon aamuisella äänelläni, ja suukotan Aleksin hiuksia. "Huomenta unikeko" Aleksi naurahtaa.

Makoilemme hetken siinä sängyllä, ja juttelemme vähän kaikesta. "Treenit!" Muistan pian, ja olen jo nousemassa. Aleksi kuitenkin painaa minut takaisin sänkyä vasten, ja hymyilee. "Ei oo tänään, Joel tuli kipeeks" hän sanoo.

"Aa, no toivottavasti se ei oo mitään vakavaa" sanon hetken kuluttua. "Toivotaan" hän vastaa. Tuijotan Aleksin sinisiä silmiä, ne loistavat kirkkaasti kuin timantit. Hetken kuluttua, painan hänen huulilleen hellän suudelman.

"Oonko mä ikinä kertonu sulle, kuinka helvetin ihana sä oot, enkä mä tiedä mitä mä tekisin ilman sua?" Sanon suudelman päätyttyä. Hän on hetken hiljaa. Hänen kasvoillaan on suloinen hymy, jota voisin katsella vaikka koko päivän. "Et sä oo. Mut voisin sanoo samat sanat sulle, rakastan sua niin paljon" hän sanoo viimeinkin, ja yhdistää jälleen huulemme. Suudelma kestää pitkään.

Minulla on hyvä olo, kun saan vain olla Aleksin kanssa. Rakastan tätä miestä sydämeni pohjasta, tekisin mitä vain hänen eteen. Antaisin hänelle vaikka kaikki taivaan tähdet ja kuun, en tiedä onko se edes mahdollista. Mutta tekisin sen, jos hän sitä vaatisi. Tuskin voin edes sanoin kuvailla tätä tunnetta, mitä tunnen sisälläni Aleksia kohtaan. En edes tiennyt, että toisesta ihmisestä voi välittää näin paljon.

"Joonas" Aleksi sanoo hiljaa jonkin ajan kuluttua. "mmm" vastaan. "Pitäiskö meidän tehä jotain järkevää?" Hän kysyy lopulta, ja siirtää katseensa minuun. Se olisi hyvä idea, mutta mikä olisi järkevää.

"Mitä järkevää?" Kysyn, tuijottaen tuon mustahiuksisen miehen sinisiä silmiä. Hän miettii hetken. "Katotaan vaikka elokuvaa, tai mennään kävelylle puistoon." Hän ehdottaa. Ei ollenkaan huonoja ideoita. "Kuulostaa kivalta" vastaan, ja yhdistän huulemme.

Saamme noustua viimeinkin ylös sängyltä, ja kävelemme keittiöön. Nyt kumpikaan meistä ei ilmeisesti jaksa alkaa vääntämään mitään hienoa aamupalaa, joten syömme ihan tavallisen aamupalan. Avaan jääkaapin, ja lasken pöydälle leivän teko välineet.

-

"Katottaisko tää?" Aleksi kysyy ja osoittaa jotain kauhuelokuvaa. "hmmm mites ois tää?" Kysyn ja näytän romanttista komedia elokuvaa. En vain viitsi sano suoraan, etten uskalla katsoa kauhuelokuvia. Vaikka ei se olisi niin paha Aleksin seurassa.

"Katotaan vaan" hän sanoo ja vilkaisee minua hymyillen. Minusta tuntuu ettemme me juuri muuta teekkään, kuin hymyile. Mutta minkäs sille voi, kun nauttii toisen seurasta niin paljon että ihan hymyillyttää.

Aleksin POV:

Katson kuinka Joonas napsauttaa hänen ehdottaman elokuvan päälle. Oikeastaan, tiedän kyllä miksi hän ei lämmennyt ehdottamalleni elokuvalle. En vain tiedä miksei hän sanonut sitä suoraan? Eivät kaikki pidä kauhuelokuvista.

Nojaan päälläni Joonaksen olkapäähän, ja tunnen kuinka hän kietoo kätensä ympärilleni. Pian hän painaa hellän suudelman hiuksieni sekaan, joka saa minulle turvallisen olon. Käännän päätäni jotta näkisin Joonaksen. Tuijotan hänen leukalinjaa niin pitkään, kunnes hän kääntää katseensa minuun.

Tuijotamme toisiamme hiljaa, taustalla vain se elokuva. Kasvoilleni nousee pakostikkin pieni hymy. Joonaksenkin kasvoille nousee hymy, ja hän asettaa toisen kätensä poskelleni. Pian hän vetäisee minut suudelmaan, johon vastaan tietty.

Loppujen lopuksi keskityn enemmän vain Joonakseen. Puolet elokuvasta menee ohi, mutta ei se kovin kiinnostavalta vaikuttanutkaan. Olen päätynyt makaamaan Joonaksen viereen. Makaamme nyt lusikassa sohvalla siten, että olen se pienempi lusikka.