Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 10

Joonaksen POV:

Olen aamupallala Nikon ja Aleksin kanssa, sillä muut olivat jo syöneet ja lähteneet jonnekin, en edes ollut varma minne.

"Mä käyn tuolla vessassa", vieressäni istuva Aleksi sanoo, joka onkin jo syönyt aamupalansa. Nyökkään tuolle vastaukseksi ja tuo luo pienen hymyn kasvoilleen.

"Lähetääks meki jo", sanon edessäni istuvalle Nikolle, sillä molemmat olemme jo syöneet. "Joo lähetää", tuo vastaa. "Ootteko te muute jo ehtiny jutella sen sun tyttöystävän kanssa?", kysyn noustessamme pöydästä.

Niko katsoo minua pitkään suoraan silmiin, ja seisoimme siinä pöydän edessä jonkun aikaa. "Niko?", sanon tuon nimen hämmentyneenä, ihan kuin tuo olisi aaveen nähnyt.

Yhtäkkiä tunnen Nikon huulet omillani, ja irtaudun suudelmasta melkein samantien. "Heei, mistä toi nyt tuli", kysyn hämmentyneenä. Olinhan ennenkin pussannut Nikon kanssa, mutta nyt se tuntuu jotenkin väärältä kun seurustelen Aleksin kanssa.

"Anteeks, en tiiä mikä muhun meni", Niko vastaa. Tuon kasvoille nuosee puna. "Hei ei se mitää, mennää nyt", sanon tuolle ja silitän tuon olkapäätä.

Siirrän katseeni Nikosta Aleksiin, joka oli ilmeisesti huomannut meidät. Voi vittujen kevät ja kettujen vittu sanonko. Tässä olisikin sitten kivasti selitettävää. Näen kuinka Aleksi lähtee nopeasti paikalta pois, ja lähden tuon perään.

Aleksin POV:

Olin juuri ehtinyt huoneemme ovelle, kun tunsin kyyneleen vierähtävän poskelleni. Mitä minä juuri äsken näin? Joonas ja Niko suutelemassa kun tulin ulos vessasta. Valehteliko Joonas tosiaan minulle?

Oloni oli suoraan sanottuna paska. Olin nähnyt Joonaksen ja Nikon aijeminkin suutelevan, mutta ei se tuntunut tältä. En silloin seurustellut Joonaksen kanssa.

Pyyhin kyyneleen pois, ja avasin huoneemme oven avainkortillani. Huoneessa ei ollut ketään, sillä Olli, Tommi ja Joel olivat kai lähteneet käymään ulkona tai jotain, en nyt tarkalleen muista.

"Aleksi?", Joonas sanoo astuessaan huoneen sisälle. Olin kai tavallaan vihainen Joonakselle, sillä tuo vakuutti minulle ettei hänen ja Nikon välillä ollut mitään. "Minne sä Nikon jätit?", kysyn hieman tylysti.

"Se tulee kohta, mut anna mä selitän ton äskösen", Joonas sanoo ja istuu vierelleni.  "Joonas miks sä valehtelit mulle?", kysyn, ja tunnen kuinka poskelleni vierähtää kyyenl. En tiennyt oliko tuo vihan vai surun kyynel, varmaan molempien sekoitusta.

"Aleksi mä voin selittää...", Joonas aloittaa ja yrittää rauhoitella minua. En jaksa aloittaa tästä mitään lapsellista riitaa vaan haluan mennä suoraan asiaan. "Joonas mä en oo vihanen siitä että te pussasitte, oon enemmänki vihanen siitä että sä valehtelit", sanon tuolle.

"Aleksi, Niko suuteli mua. Se sano ettei se tiiä mikä siihen meni, ei meidän välillä oo mitään. Usko mua.", Joonas sanoo ja yrittää saada katsekontaktin kanssani. Nostan katseeni tuohon blondiin pörröpäähän. "Aleksi en mä ikinä valehtelis sulle!", Joonas jatkaa ja asettaa kätensä poskelleni.

"Mä uskon sua, anteeks", sanon. En ollut varma tarkoitinko mitä sanoin, mutta ainakin halusin uskoa Joonasta, enkä jaksanut enää aloittaa tästä mitään riitaa. "Eli onko meillä kaikki nyt hyvin?", Joonas kysyy varovasti. "On kai", sanon ja yhdistän huulemme.

Nikon POV:

Mitä helvettiä päässäni liikkui?! Ajattelinko ihan tosiaan että on hyvä idea suudella Joonasta siinä kaikkien nähden, olihan tuo vielä varattu. Onneksi Joonas ei suuttunut, mutta Aleksista en tiedä.

Saavun vihdoin ja viimein huoneemme ovelle, ja kaivan avainkorttiani jostain taskustani. "Mooi", sanon varovasti avatessani oven. En edes halua tietää mitä nyt tapahtuu, joko Aleksi murhaa minut tai nuo molemmat aloittavat jonkun sodan tai sitten voisin vain lähteä karkuun. Mutta sen tiedän, että tunteeni Joonasta kohtaan eivät ole kadonneet.