Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 40

Joonaksen POV:

Herään ihanan poikaystäväni vierestä ihanaan aamuun. Nimittäin, olen päättänyt että tänään ostan sen sormuksen. En tiedä milloin senkin ehdin päättää, varmaan unissani. Mutta herättyäni minulla oli sellainen tunne, että tänään se tapahtuu. Ei siis kosinta, vaan sormuksen ostaminen. Se on minulle iso juttu, sillä en halua ostaa mitään rumaa sormusta joka ei kelpaisi Aleksille. Mutta kosimisesta en vielä tiedä, miten sen meinasin toteuttaa. Noh, enköhän jotain keksi. Onhan minulla neljä hyvää ystävää auttamassa minua.

Nousen ylös, enkä nyt jaksa odottaa että Aleksi heräisi. Menen suoraan keittämään meille aamukahvit, ja valmistamaan jotain aamupalaa. Istun pöydän ääreen, ja tuijotan ikkunasta ulos. Mietin vain, kuinka kosisin tuota ihanaa poikaystävääni. Tapoja on monia, mutta haluan siitä hetkestä täydellisen.

"Huomenta" Aleksi sanoo, ja kävelee luokseni keittiöön. "No huomenta unikeko" naurahdan. Aleksi vain pyöräyttää silmiään huvittuneena. "Mä haistoin kahvin" hän sanoo. "No haistoit ihan oikein" sanon, ja kävelen sitten kaatamaan kahvia minulle ja Aleksille.

...

"Tuleeks kukaan muu?" Joel kysyy, kun on tekemässä lähtöä kauppaan Tommin kanssa. Mietin hetken. "Mä tuun" sanon, ja nousen ylös. Nyt on hyvä tilaisuus ostaa se sormus, ilman että Aleksi tajuaisi mitään. "Tuu nopeemmin" Joel hoputtaa. Repeän, sillä ymmärsin lauseen väärin. Myös Tommi ja Joelkin nauravat. "Tai siis että... lähetään" hän korjaa naurunsa seasta.

...

"Hei, oottakaa ihan hetki." Sanon, ja kävelen kyseisen korukaupan eteen. Jään tuijottamaan joksikin aikaa sormuksia, ihaillen jokaista niistä. Katseeni kuitenkin kiinnittyy yhteen niistä. Se on aika simppeli, tykkään siitä.

"Oho, joko sä oot kosimassa Aleksia?" Tommi kysyy, ja astelee vierelleni. Joelkin saapuu luoksemme, ja taputtaa minua selkään pari kertaa. "Joo, niin mä vähän aattelin..." sanon mietteliäänä. "No onnee kosintaan, mut meinasiks sä nyt ostaa ton vai tuijotella sitä koko päivän?" Hän kysyy huvittuneena. Katson häntä, ja kävelen sitten korukaupan sisälle.

Aleksin POV:

Tunnen, kuinka joku nostaa kuulokkeeni pois korviltani. Käännyn ympäri tuolillani, ja nään Joonaksen. "Me haettiin pitsaa" hän kertoo, ja nostaa minut ylös vetäen käsistäni. Hän vetää minut pienen ruokapöydän ääreen, ja ojentaa minulle pitsalaatikon.

"Miten teillä muuten kesti niin kauan hakee ne pitsat?" Niko kysyy hämmentyneenä. Tosiaan, kyllä heillä aika kauan kesti. Tommi, Joel ja Joonas katsovat toisiaan mietteliäänä. "Niin... Joonas ei osannut valita minkä pitsan se haluaa" Joel vastaa, ja katsoo Joonasta. Joonas katsoo Joelia kysyvänä, mutta nyökkää kuitenkin. Miksi he käyttäytyvät niin oudosti?

...

"Alee" kuulen Joonaksen sanovan, ja halaavan minua takaapäin. "Niin?" Kysyn. "Lopeta jo noi työt, haluun lähtee kotiin nukkumaan" Joonas sanoo, ja katsoo minua anovasti. En haluaisi vielä lopettaa, mutta teen melkeinpä mitä vain poikaystäväni hyväksi. "Noh, okei" sanon, ja alan sammuttelemaan konettani. Joonas katsoo minua tyytyväisesti hymyillen, joka saa minut naurahtamaan.

"Lähetään" sanon, kun olen valmis. Niin taitaa myös Joonaskin olla. Lähdemme kävelemään autolleni. Ulkona ei edes ole kovin pimeää, sillä onhan vasta heinäkuu. Heinäkuu, joka meinaa sitä, että tässä kuussa tulisi paljon keikkoja. Se on hyvä juttu, sillä niitä olen kaivannut.

Avaan autoni oven, ja istun kuskin paikalle. Joonas istuu taas pelkääjänpaikalle, ja näyttää siltä että hän voisi nukahtaa vaikka saman tien. Joten, käynnistän autoni, ja lähden ajamaan kämpällemme.

"Joonas" sanon, yrittäen herättää tuota miestä. Hän oli jo ehtinyt nukahtaa automatkan aikana. Vaikka ei mikään ihme, onhan kello jo jotain lähemmäs yksi yöllä. Nyt kuitenkin pitäisi saada hänet hereille, sillä eihän voi täällä autossa koko yötä nukkua.

"Joonas hei, herää" toistan. "Mhhmmm onko pakko?" Hän kysyy. "Kyllä on, et sä voi täällä autossa nukkua. Mut me ollaan ihan kohta kotona, kunhan sä nyt vaan nousisit" kerron, ja katson häntä kysyvänä. Hän nousee ylös, vihdoinkin. Autan hänet sisälle, sillä hän voisi nukahtaa vaikka tuohon pystyyn.

Avaan kämppämme oven, ja autan Joonasta riisumaan hänen takkinsa. Hän saa itse potkittua kenkänsä jaloistaan, joten teen saman itsekin. Talutan hänet sängylle, ja hän samantien meinaa nukahtaa. Peittelen hänet kuitenkin ensin. "Hyvää yötä" kuiskaan, ja pussaan häntä poskelle. "öitäh..." hän sanoo puoli unessa. Käyn itsekin nukkumaan hänen vierelleen, vaikka sitä ennen kyllä pesen hampaat, ja teen muut iltatoimet.