Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 11

Nikon POV:

Nään Aleksin Joonaksen kainalossa sängyllä. Ilmeisesti nuo oli saaneet selvitettyä sotkun, jonka minä itse aiheutin. "Moi", Aleksi vastaa lopulta. "Hei tosta äskösestä...", aloitan hieman epäröiden. "Niko en mä oo vihanen. Kaikki on ok.", Aleksi vastaa rauhallisella äänellään.

No huhhuh, tätä reaktiota en osannut odottaa. Tai toisaalta, olihan Aleksi semi rauhallinen ainakin joskus. "Aa noh... oon silti pahoillani", sanon ja hymyilen tuolle mustatukkaiselle pörröpäälle. "Ei se mitään", tuo vastaa ja luo pienen hymyn kasvoilleen.

Mitäs nyt. Joonas ja Aleksi vaikuttaa hyvin vakaalta parilta, vaikka eihän nuo kovin pitkään ole edes kerinnyt seurustella. En varmaan ikinä tule saamaan Joonasta, mutta vaikea se on unohtaa noin vain.

—

"Pitäskö pitää joku live", Joel ehdottaa. "Pitäskö juoda", Tommi sanoo. "Pitäis", Joel vastaa ja ojentaa kaikille käteen bisset. Ilmeisesti kukaan ei nyt jaksa pitää mitään liveä, mutta toisaalta juominen kuulosti nyt paremmalta. Haluan saada ajatukseni Joonaksesta pois, ja siitä koko ero jutusta, josta olen oikeastaan päässyt jo jotenkin yli.

Aleksin POV:

Herään sohvalta aivan järkyttävään krapulaan. Nousen istumaan, ja katson hetken ympärilleni. Noiden tyhjien bissepullojen määrän perusteella eilen oli varmaan aika kova meno. Haisen aivan kaljalle, pitäis varmaan käydä suihkussa joskus.

"Saatana!", kuulen Joelin huutavan tuon pudotessa sängyltä. Huuto oli sen verran kova, että varmaan koko hotellin väki heräsi. "Mitä sä ny metelöit siinä", Ollin turhautunut ääni kuului sängyltä. Oho, Olli hereillä näin aikaisin, mitä minun silmäni näkevät.

—

"Jätkät! Enää kolme päivää nii päästää esiintyy lavalle!", Joel intoili. Harjoituksemme olivat juuri päättyneet, ja kaikki olivat hieman väsyneitä. "Jippii", Olli sanoo yrittäen kuullostaa iloiselta, mutta todellisuudessa kuulostaa vain erittäin vittuuntuneelta.

Tartuin Joonasta kädestä kiinni kävellessämme takaisin huoneellemme. Olin kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka Niko seurasi hyvin tarkasti jokaista liikettäni Joonaksen kanssa. Se oli ehkä hieman outoa, ja halusin tietää mitä Nikon päässä liikkuu.

Nikon POV:

Tajusin tuijottavani Aleksia ja Joonasta, ja Aleksi katsoi minua hieman hämmentyneenä. Tuo näytti siltä että aikoisi tulla luokseni hetkenä minä hyvänsä, joten käänsin katseeni nopeasti pois. En nyt jaksa mitään sössötystä siitä kuinka voin kertoa Aleksille jos mieltäni painaa joku asia, kun en voi nyt. En vaan voi sanoa tuolle että "hei tykkäämpäs sun poikaystävästä.", eikös se olisi hieman outoa.

Onneksi enää kolme päivää euroviisuihin, jonka jälkeen finaalit jos me sinne nyt edes päästään. Sitten ei tarvii ainakaa kattoo 24/7 Joonaksen ja Aleksin kuhertelua. Tai sitten minun pitäisi vain päästä yli Joonaksesta.

-

Joelin POV:

Olen kärsinyt nyt jonkun aikaa uniongelmista, joka on ihan perseestä. Ensinäkin, tässä sängyllä on ihan helvetin ahdasta, eikä asiaa auta se että joku kuorsaa kuin sika. Tuo sika näyttää tällä kertaa olevan Olli. Voisin vaikka mennä nukkumaan ulos, siellä olis sentää hiljaisempaa ku täällä. Ehkä en mene nukkumaan ulos, mutta voisin käydä ulkona.

Nousen ninja taidoillani ylös sängystä herättämättä muita. Puen vaatteet päälle ja laitan kenkäni jalkaan. Nappaan vielä avainkortin pöydältä, ja avaan oven mahdollisimman hiljaa, siinä toivossa etten herätä ketään.

Tunnen kuinka viileä kevätilma tulee kasvoilleni astuttuani ulos hotellista. Istun lähimmälle tuolille jonka löydän, sillä en aikonut lähteä kävelemään mitään maratonia.

"Joel?", kuulen tutun äänen tulevan luokseni. Käänsin pääni, ja huomasin Nikon. Tuo ruskeahiuksinen mies astelee luokseni, ja istahtaa sitten viereeni. "Mitä sä täällä teet?", kysyn Nikolta. "Seurasin sua, mut mitä sä tääl teet?", Niko kysyy.

"Uniongelmia, tulin haukkaa happee.", vastaan hetken hiljaisuuden jälkeen. "Aivan... itelläki ongelmia mut vähän erilaisia", Niko vastaa. Käännän katseeni tuohon mieheen joka tuijottaa jonnekin kauas tyhjyyteen.

"Haluutko puhuu näistä sun ongelmistas?", kysyn. "Mitä sä tekisit jos oisit ihastunut varattuun mieheen, joka sattuu olemaan sun kaveri?", Niko kysyy. Mitä helvettiä tuo nyt tarkoitti? Kertoiko hän juuri minulle olevansa homo?

"Kai mä antaisin olla. Mut kukas tää mies nyt sattuu olemaan?", kysyn. "Joonas.", Niko vastaa hetkeäkään epäröimättä. Ai siis mitä? Joonas vai? Tätä en todellakaan osannut odottaa.

"Ikävä sanoo, mut ite en lähtis rikkoo Aleksin ja Joonaksen suhetta. Onha ne molemmat sun parhaitakavereita.", sanon ja vihdoin Niko kääntää katseensa minuun. "Kai sä oot oikees, mut ei oo helppoo päästä yli Joonaksesta", Niko vastaa. Otan tuon itseäni lyhyemmän miehen lämpimään halaukseen, ja jostain syystä en haluaisi päästää irti. Nikolta sai parhaat halit ikinä.

"Mennääs ny nukkumaa", Niko sanoo halin päätyttyä. Tuo nousee ylös, ja seuraan tätä takaisin sisälle. Toivottavasti saisin nyt nukuttua edes jonkun verran, sillä pitäisi säästää energiaa euroviisuihin.