Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 28

Aleksin POV:

Avaan silmäni. Tunnen Joonaksen lämpimän kehon vasten omaani, joka saa kasvoilleni nousemaan hymyn. Ihanaa herätä Joonaksen vierestä, rakastan tätä tunnetta. Rakastan myös Joonasta, joka ei varmaan tullut yllätyksenä.

Joonas avaa vihdoin silmänsä, olen odottanut tässä hetken. "Huomenta" sanon aamuisella äänelläni. "Mhhm huomenta, kauan sä oot oikein ollu hereillä?" Joonas kysyy. "En kauaa, varmaan kymmenen minuuttia" vastaan. Joonas nyökkää.

"Mä oon miettiny, mitä jos sä muuttaisit tänne mun luo?" Kysyn ja siirrän katseeni Joonakseen. Hän näyttää hetken mietteliäältä, mutta sitten hänen ilme kirkastuu. "Toi on ihana idea" hän sanoo ja suukottaa sitten hiuksiani. Se on siis selvä, muutamme yhteen. En vain tiedä milloin.

Nousen ylös, ja kävelen keittämääm kahvia. En jaksanut laittaa housuja jalkaan, joten olen nyt vain t-paita ja bokserit pääällä. Nyt on kyllä sen verran kuuma, että ei tekisi mieli laittaa housuja ollenkaan jalkaan. Meidän kesän ensimmäinen keikka lähestyy, en melkein malta edes odottaa.

Kaadan kahvia kuppiini. Joonaskin astelee jo keittiöön. Istun ruokapöytäni ääreen, ja hörppään kahvistani. Kuuma kahvia kuumana kesäpäivänä, mikä yhdistelmä.

"Millon mä muuttaisin tänne?" Joonas kysyy ja istuu vastapäätäni. Viikolla meillä ei ole juurikaan aikaa, mutta saataisiin varmaan viikonloppuna järjestettyä vapaapäivä. "Oisko viikonloppuna?" Ehdotan. "Joo, sopii" Joonas vastaa suloinen hymy kasvoillaan.

-

Menen pukemaan housut jalkaan, sillä pian meidän täytyisi lähteä treenikselle. Nappaan vaatekaapistani mustat farkkushortisit, ja puen ne päälleni. Kävelen sitten eteiseen, jossa Joonas laittaa jo kenkiään jalkaan. Laitan itsekin kenkäni jalkaan, sillä ei varmaan olisi kovin mukava kävellä kuumalla asfaltilla ilman kenkiä.

"Ootko valmis?" Kysyn Joonakselta, joka parhaimmillaan peilailee itseään. "Enköhän" hän vastaa ja antaa nopean suukon poskelleni. Lähdemme sitten kohti autoani.

-

Joonaksen POV:

"Me ajateltiin muuttaa Aleksin kaa yhteen" kerron vastapäätäni istuvalle Ollille. Hän oli keittänyt kahvia, joten tottakai halusin itsekin. "Aijaa, onko teillä siis jo kämppä katottuna?" Hän kysyy. "Ei, tai siis mä muutan Aleksin luo. Viikonloppuna vissiin." Vastaan. Olli nyökkää ja hymyilee. "Se on kiva" hän sanoo ja hörppää sitten viimeisetkin tilkat kahvistaan.

Olli asetta kahvikuppinsa lavuaariin. Teen saman itsekin perässä, sillä olen jo juonut kahvini loppuun. Kävelen Ollin perässä muiden luo. Tänään me vissiin äänitämme kitaraa ja rumpuja, jos oikein muistan. Olli nappaa bassonsa seinältä, ja alkaa rämpytellä jotain kieliä.

Kävelen itse Aleksin viereiselle tuolille, ja istun siihen. Katselen mitä hän puuhailee, enkä rehellisesti ymmärrä vittuakaan. On silti kiva katsoa kun hän tekee töitä, hän näyttää niin keskittyneeltä ja suloiselta.

"Eiköhän me sitte alotella" Aleksi sanoo päättäväisenä ja laskee kuullokkeensa pöydälle. Hänen katse kiinnittyy minuun. "Alotetaanko kitarasta?" Hän kysyy. No enhän minä herranjumala voi sanoa noille silmille ei, vaikka en kyllä haluaisikaan sanoa.

"Alotetaan vaan" sanon ja kasvoilleni nousee hymy. Aleksi saa minut niin onneliseksi, mitä ikinä hän tekeekään. Paitsi jos hän hyppäisi katolta, niin ei silloin tietenkään, mutta kaikki varmaan tajusikon jo. Nappaan kitarani, ja seuraan Aleksia äänityskoppiin

-

"Hyvältä kuulostaa" Aleksi ilmoittaa hymyn kera. Aleksin hymy saa minunkin kasvoille nousemaan leveän hymyn. Nyökkään, ja seuraan sitten Aleksia ulos äänityskopista. Uudesta albumistamme tulee mahtava. Ja varsinkin uudesta sinkustamme, joka julkaistaan elokuussa. En malta odottaa.

Nyt joudun taas odottelemaan että Aleksi on valmis, hän raahasi Ollinkin jo äänityskoppiin. Katselen tylsistyneenä treeniksen valkeita seiniä. Tommi rummuttaa sohvan kulmaa kapuloillaan. Se aluksi ärsyttää minua, mutta nappaan sitten kitarani ja alan soittamaan jotain rytmiin sopivaa.