Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 33

Haluun nyt tähän alkuun sanoo, et mul ei oo mitään hajuu missä päivässä ollaan menossa :D Joten sovitaan nyt et Joonas ja Aleksi on seurustellu suunnilleen sen 2kk, ja viikonpäivä on tiistai. Vaikka ei sillä varmaan kovin paljon välii oo xd

Aleksin POV:

Katson treeniksen ikkunasta ulos, samalla juoden kahviani. Vastapäätäni istuu Joonas, joka tuijottaa minua suoraan sieluun. Päätän vihdoin kääntää katseeni häneen.

"Mitä?" Kysyn naurahtaen. Joonaksen kasvoilla on suloinen hymy, ja hänen silmänsä loistavat kirkkaasti tässä luonnon valossa. "Lähetääks käymään mun vanhempien luona viikonloppuna, ne halus et tuon mun uuden kumppanin näytille?" Hän kysyy. Tottakai haluan tavata hänen vanhempansa pitkästä aikaa, en vain tiedä että tietävätkö he juuri minun olevan Joonaksen "uusi" kumppani.

"Joo tottakai!" Sanon innoissani, ja kasvoilleni nousee hymy. "Hyvä. Ilmotan niille" hän vastaa ja kaivaa puhelimensa takataskustaan. Hörppään kahviani, ja siirrän katseeni takaisin ulos. Ulkona on nätti sää. Meillä olisi taas viikon päästä viikonloppuna pari keikkaa vedettävänä, en malta odottaa.

Nousen viemään tyhjän kahvikuppini lavuaariin. Ennenkuin poistun pienestä keittiöstä, painan suudelman Joonaksen pörröisten hiuksien sekaan. "Meen jatkamaan töitä" sanon. Joonas kääntyy nopeasti, ja vaatii sitä ennen pusua. Suutelen häntä huulille, jonka jälkeen käyn taas töiden pariin.

-

Ehdotin Joonakselle, että hän menisi edeltä kotiin. Kuitenkin hän tuli kyydilläni, eikä suostu jättämään minua yksin treenikselle. En haluaisi että poikaystäväni joutuu valvomaan joka yö takiani, mutta en voi asialle mitään. Olen tehnyt taas liian monta tuntia töitä putkeen, olisi jo aika pitää taukoa, tai ennemminkin ehkä lopettaa työt tältä päivää.

Suljen eri ohjelmia koneeltani, ja istun sitten Joonaksen vierelle treeniksen sohvalle. "Joko lähetään?" Kysyn tuon tunkiessa puhelimensa pois. "Yks juttu vielä" hän sanoo päättäväisesti, hieman virnuillen. Katson häntä hieman hämmentyneenä, kunnes tajuan mikä hänellä on mielessä.

Joonas kiipeää syliini, ja alkaa imemään kaulaani. Huokailen hänen nimeään, tuon osuessa herkkään kohtaan. "Joonash, me ollaan treeniksellä" saan sanottua huokailujeni välistä. Hän lopettaa kaulani suutelun, ja katsoo minua suoraan silmiin.

"Niin ollaan, eikä täällä oo muita, joten..." hän sanoo pieni virne kasvoillaan. Pieni hymy nousee kasvoilleni. "Mut joku voi tulla" sanon vastaan. "Kuka? Kello on yks yöllä" Joonas naurahtaa. Totta, ei kukaan tänne olisi tulossa.

"Hyvä on" sanon. Hän jatkaa kaulani imemistä. Hänen toinen käsi kuitenkin löytää tiensä haaroväliini. Tunnen painetta haarovälissäni, ja huomaan kuinka Joonas virnistää. Hän alkaa avaamaan vyötäni, ja pian housuni sekä bokserini ovat nilkoissani.

-

"Tuu jo" Joonas sanoo, minun peilaillessani itseäni eteisen peilistä. Kello on jo puoli kaksi, aika täällä treeniksellä sitten venähtikin vähän pidempään. "Joo joo, oota" vastaan tuolle malttamattomalle hattarapäälle, joka meinaa nukahtaa paikalleen.

Nappaan autoni avaimet, ja kävelen sitten Joonaksen perässä autolleni. Käynnistän kiani, ja avaan radion. Sieltä ei tule oikein mitään musiikkimakuuni sopivaa, joten sammutan koko laitteen. Vilkaisen vieressäni istuvaa Joonasta, joka voisi nukahtaa hetkenä minä hyvänsä.

Poistun autostani, ja melkein joudun taluttamaan Joonaksen sisälle. Voisin yrittää tästä lähtien lopettaa töitä paria tuntia aikaisemmin, ei se kai olisi niin iso juttu. Jopa minunkin uneni jäävät vähille.

Avaan kämppämme oven, ja suljen sen astuessamme sisälle. Potkin kengät jaloistani. Joonas tekee samoin. Ohjaan hänet makuuhuoneeseen, ja kaadan hänet sängylle makaamaan. Tuo sulkee samantien silmänsä, ja kömmin hänen kainaloon. Tuskin saisin edes unta, jos en tuntisi hänen lämmintä kehoa vasten omaani.