Joonas x Aleksi | Sokean kanavan fanfic

Luku 35

Skipataan aikaa (taas) perjantaihin.

Aleksin POV:

"Aleksii" ääni kantautuu korviini. Tuon tutun äänen omistaa Joonas. Kukapa muukaan, ellei kämpässämme ole kuokkavieraita. No ei ole, tunnistan kyllä oman rakkaani äänen. Olipas aika ällösöpöä, no mutta kuitenkin...

"Aleksi" ääni toistuu. Unohdin näköjään äsken avata silmäni, en tiedä miten sekin nyt on mahdollista. Noh, teen sen nyt. Edessäni seisoo Joonas, joka katsoo minun heräämistäni. Näytän varmaan aivan mahtavalta tuosta kuvakulmasta.

"mhhm niin?" Kysyn hieroen silmiäni. "Meijän pitää pakata nyt. Me lähetään tänään sinne mun vanhempien luo, Ouluun." Joonas kuiskaa. Ai niin, melkein ehdin jo unohtaa. Olen aivan väsynyt, mutta pakko nousta.

Nousen ylös nopeasti, ja meinaan kaatua saman tien. Ei pitäisi nousta näin nopeasti, mutta tehty mikä tehty. Nappaan lattialta harmaat kollarit, ja valkean t-paidan. Puen ne päälleni, ja kävelen sitten hakemaan kahvia.

Joonaksen POV:

Katson kuinka tuo väsynyt mies yrittää saada itseään hereille kahvin voimin. Voisin kai auttaa häntä pakkaamisessa. Olisimme kuitenkin kaksi yötä vanhempieni luona, ellei he heitä meitä pihalle. No sitten kaksi yötä pelolla tai puskassa, kai siihenkin pitäisi varautua?

Taion jostain toisenkin laukun, ja avaan sen. Alan nostelemaan joitakin Aleksin vaatekappalaeita hänen sängylleen, jotta hänen olisi helpompi valita mitä pakkaisi mukaan. Pian hän tuleekin jo makuuhuoneeseen.

"Ai sä oot alottanu jo?" Hän sanoo naurahtaen, ja istahtaa sitten sängyn reunalle. "No joo, aattelin auttaa sua" sanon, ja kasvoilleni nousee ujo hymy. Hän nousee, ja antaa sitten pikaisen suudelman poskelleni. "No se oli kivasti ajateltu" hän sanoo, ja alkaa sitten pakkaamaan vaatteitaan mukaan.

Aleksin POV:

Sain vihdoinkin pakattua, vaikka siihen menikin vain 30 minuuttia. Lasken laukkuni maahan, ja käyn sitten makaamaan sängyllemme meritähti asentoon. Vetäisen keuhkoni täyteen ilmaa, ja hengitän ne sitten ulos. Olen edelleen väsynyt.

"Joonash ei" ehdin sanomaan, kun tuo on jo hypännyt päälleni, ja alkanut kutittamaan minua. Nauran niin paljon, ja pitkään että happi meinaa loppua. "eih, lopeta" saan sanottua kikatukseni seasta. En tiedä mistä hyvästä tämä nyt on. Vihdoin hän rauhoittuu, ja katsoo minua huvittuneena.

"Mistä hyvästä toi nyt oli?" Kysyn huvittuneena. "No pitihän mun sut jotenkin saada hereille, tuu mennään" hän sanoo ja vetäisee minut ylös. Joonas ohjaa minua eteiseen, ja tuo laukkumme perässämme. Olipas siinäkin sitten astetta kiduttavampi herätys.

-

Tällä kertaa Joonas on ratissa, sillä en todellakaan muista missä hänen vanhempansa asuvat. Matkaa on kulunut varmaan vasta tunti, ja alan olemaan jo väsynyt. Kai voisin nukkua tämän matkan ajan, sillä olin jo aamullakin liian väsynyt. Painan silmäni kiinni. Nukahdan.

Joonaksen POV:

Pitkä automatka on vihdoin ohi. Kaarran Aleksin kian vanhempieni pihalle, ja tuo avaa silmänsä. Sammutan auton, ja katson sitten Aleksia. "Jännittääkö?" Kysyn häneltä. Hän tuijottaa suoraan eteensä, mutta jonkin ajan kuluttua kääntää katseensa minuun.

"No itseasissa kyllä" hän sanoo. Niin minuakin, en ole antanut pienintäkään vihjettä vanhemmilleni siitä että olisin homo. Aleksi napsauttaa turvavyönsä auki. Teen samoin, ja astun sitten ulos autosta.

Jätämme laukkumme autoon, sillä kyllähän ne ehtisi myöhemminkin hakea. "Ooks sä valmis?" Kysyn Aleksilta, ja tartun häntä kädestä kiinni. "Joo, oon mä" hän sanoo varovasti. Katson häntä hetkeen silmiin, ja lähdemme sitten kävelemään ulko-ovelle päin.