Joskus se tapahtuu silmänräpäyksessä. Kuin painaisi valonkatkaisinta. Mutta joskus se tulee kuin hiipien. Se on kuin pilvi, joka alkaa vetäytyä hitaasti ylleni. Tunnen, kuinka pimeys alkaa laskeutua. Pystyn jopa näkemään sen. Sen pimeyden. Se hiipii ylleni, hitaasti mutta varmasti. Ja sitten se nielaisee minut enkä saa happea.
Ensin kaikki pimenee. Katse tyhjenee. Ahdistus hiipii rintakehään. Sitten tulee kyyneleet. Ja tapahtuu romahdus. Pystyn tuntemaan sen, kuinka putoan ja se pimeys nielaisee minut. Enkä minä näe enää mitään sitä hyvää. Jää vain se pimeys. Tulee niin kylmä, että palellun. On vain ihan hirvittävän kylmä, eikä mikään lämmitä. On kylmää ja pimeää, ja ihan hirvittävän yksinäistä. Sitten kaikki on vain sitä pimeää, enkä pysty enää näkemään valoa.
Silloin kun se pimeys nielaisee minut, silloin minä tarvitsen sinua.
YOU ARE READING
Pakkasen puolella
Short StorySekalainen setti erilaisia lyhyitä (osa jopa superlyhyitä) tekstejä, kuvaelmia, tarinoita, sepustuksia, liibalaabaa, höpötyksiä, jorinoita (ja horinoita). Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Tää kokoelma sisältää mm. melko melankolisia tekstejä elämä...
