Kuulin pitkään ne sanat päässäni, teidän myrkyllisillä äänillänne lausuttuina. Olin joutunut kuuntelemaan niitä koko yläasteen ajan, joten ei se varmaan mikään ihme ollut, että ne jäivät soimaan päähäni kuin rikkinäisen levysoittimen soittamana, ihan nonstoppina, vääristäen ihan liian kauan ajatuksiani.
"Rumilus"
"Läski"
"Nynny"
"Tyhmä"
"Dorka"
"Hullu"
"Friikki"
"Vinosilmä"
"Vitun homo"
"Kasa paskaa"
"Pelkkä ihmisjäte"
"Vastenmielinen kuvotus"
"Kelvoton surkimus"
"Säälittävä luuseri"
"Ihan turha jätkä"
Kaikki ilkeät sananne olivat kuin varastoituina mieleeni, muuntuneina demoneiksi, jotka kiusasivat mua pitkään joka ikinen päivä, kuten te aina kiusasitte, ja pitivät minut hereillä öisinkin, kun en voinut vaientaa niiden kuiskailua. Ne vain jatkoivat sitä ilkeää ja julmaa sihinää äänillänne, haukkuen mua jatkuvasti.
Kunnes tulit sinä ja ylikirjasit sen kaiken kauniiksi, vaientaen demonieni äänet.
"Veeeetiiiiii, halooooo, mitäs jätkä jäätäääää?" Daniel ulisi vieressäni ja pian mä näin silmieni ohitse vilahtavan käden, kun se heilutteli sitä kasvojeni edessä. Mjaahas, olin taas vajonnut ajatuksiini, kun menneisyyteni haamut olivat ottaneet vallan. Onneks mulla oli Daniel vetämässä minut pois pimeydestä. Käänsin katseeni siihen ja sen nauraviin kasvoihin, hymyillen sille mitä rakastavimmin. "Mitä sä oikein mietit, kun on noin muikee ilme?"
"Sua vain", mä hymisin, nojauduin Danielia kohti ja painoin pehmeän suudelman sen huulille, Danielin vastatessa hymähtäen suudelmaani.
Daniel oli kyllä valo pimeydessäni, joka muutti kaiken kauniimmaksi.
YOU ARE READING
Pakkasen puolella
Short StorySekalainen setti erilaisia lyhyitä (osa jopa superlyhyitä) tekstejä, kuvaelmia, tarinoita, sepustuksia, liibalaabaa, höpötyksiä, jorinoita (ja horinoita). Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Tää kokoelma sisältää mm. melko melankolisia tekstejä elämä...
