Pakkasen puolella

Hyväuskoinen

Ensimmäinen lupasi mulle kuun taivaalta. En saanut sitä, sain vain loskaa ojan pohjalta ennen kuin se jätti minut toisen takia.

Toinen lupasi mulle ikuisen rakkautensa. En saanut sitä, sain vain särkyneen sydämen kun se petti mua heti ensimmäisissä bileissä.

Kolmas lupasi mulle olevansa erilainen kuin kaksi edellistä. Ei ollut, vaan se petti mua kuukauden seurustelun jälkeen ja lähti sen toisen matkaan.

Neljäs lupasi mulle että saisi minut tuntemaan itseni kauniiksi. Ei saanut, vaan hetken ruusuisen elon jälkeen se narsistinen paskiainen arvosteli jokaista ominaisuuttani, saaden minut tuntemaan itseni entistä rumemmaksi.

Viides lupasi mulle ettei koskaan satuttaisi mua. Sekin petti lupauksensa, lyöden minut ensin sanoillaan maanrakoon ja pahoinpidellen mua sitten fyysisestikin.

Kuudes lupasi mulle että olisi ikuisesti rinnallani eikä hylkäisi mua. Mutta se hylkäsi, mun herätessä eräänä aamuna siihen, että se oli lähtenyt eikä koskaan tullut enää takaisin.

Seitsemäs lupasi mulle että hyväksyisi minut sellaisena kuin olen. Mutta loppujen lopuksi se halusikin muuttaa joka ikisen asian minussa eikä ollut koskaan tyytyväinen, jättäen minut lopulta, kun ei saanut muutettua mua mieleisekseen.

Kahdeksas lupasi mulle että saan tehdä vapaasti mitä tahdon ja olla oma itseni. Sekin oli kuitenkin vain sanahelinää, sillä pian se alkoi hallita ja kontrolloida kaikkea mitä tein ja olin.

Yhdeksäs lupasi mulle ettei rikkoisi mua enää enempää, kun kuuli, mitä edelliset kahdeksan miestä olivat tehneet. Mutta se rikkoikin, rikkoen minut pahemmin kuin yksikään edeltävistä, koska tiesi joka ikisen kipupisteeni ja tähtäsi suoraan niihin.

Yhdeksän huonoa kokemusta, ja sitten tulit sinä, mies numero kymmenen, joka saavuit elämääni kuin enkelin siivin. Mies, joka nosti minut niiden muiden yhdeksän kaivamasta kuopasta ja pelasti minut. Mies, johon mä päätin luottaa, kuten niihin yhdeksään edelliseen.

Toivottavasti sä oot vihdoinkin mun luottamuksen arvoinen, enkä olis vain liian hyväuskoinen.