Tää on outoa. Tää, miten mieli toimii. Joskus sä putoat, ja sä putoat kertarysäyksellä. Niin kovaa, että jopa se peruskallio sun alla murtuu ja kaikki on palasina.
Mutta joskus sä tunnet, kuinka sä alat vajota pikkuhiljaa. Ihan hitaasti. Yksi ajatus kerrallaan vaipuu sinne synkkyyteen ja muuttuu mustaksi. Etkä sä voi tehdä sille mitään. Vaikka sä huomaisit että nyt, NYT piru vie tapahtuu jotain, niin sä et silti voi pysäyttää sitä pyörää.
Ja sitten sä huomaat yhtäkkiä olevasi siellä pimeydessä. Alone in the darkness. Etkä sä tiedä, mitä tapahtui ja miksi sä oot siellä. Sä et pudonnut taivaalta kuin komeetta, painuen palavana syvälle maan uumeniin. Ei ollut sitä yhtä tekijää, joka katkoi sun siivet niin että putosit.
Ei. Sä vain nypit yksi kerrallaan höyhenet siivistäsi, kunnes ne ovat paljaat. Yksi ajatus kerrallaan sinä vain poltat ne siipesi karrelle ja vajoat. Etkä sä aina edes tajua tekeväsi sitä. Et tajua vajoavasi.
Kunnes olet pohjalla, eikä kukaan voi kuulla ääntäsi enää, koska et itse saa sanaa suustasi.
Mikä minut tänne pudotti?
YOU ARE READING
Pakkasen puolella
Short StorySekalainen setti erilaisia lyhyitä (osa jopa superlyhyitä) tekstejä, kuvaelmia, tarinoita, sepustuksia, liibalaabaa, höpötyksiä, jorinoita (ja horinoita). Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Tää kokoelma sisältää mm. melko melankolisia tekstejä elämä...
