Joskus minä olin sinulle se rakkain. Niin sinä minulle sanoit sanomasta päästyäsi. Joka ilta. Lausuit minulle "rakastan sinua eniten" tuhansia kertoja niin hellästi, että kovinkin sydän olisi ymmärtänyt sinun tarkoittavan sanojasi. Ja minä toistin ne sanasi sinulle, tarkoittaen niitä koko sydämestäni, kuten tarkoitit sinäkin. Milloin se tunne kuoli puoleltasi pienemmäksi ja miksi?
Ja mitä me oikeastaan edes oltiin? Emme olleet pariskunta, olimme ystäviä. Sanovatko ystävät toisilleen "rakastan" ja vieläpä "eniten"? Olimmeko me vain ystäviä, jotka puhuivat kuin rakastavaiset, vai olimmeko me kaksi ihmistä, jotka todellakin rakastivat toisiaan, mutta eivät uskaltaneet myöntää sitä toisilleen ja leikkivät sen vuoksi vain ystäviä? En tiedä sitä vielä tänäkään päivänä.
Mutta sen minä tiedän, että sinä lähdit. En tiedä milloin aloit tehdä lähtöä ja milloin se tunne rinnassasi pieneni ja kuoli, mutta sinä lähdit, ja se rakkautemme kaatui sen syksyn myrskytuulten voimasta, luhistuen alle himmeiden katuvalojen ja poistaen väkivaltaisesti kaikki turhat luuloni rakkaudesta.
Sen syksyn jälkeen ei ollut enää meitä. Sen jälkeen me oltiin enää vain vilinää vanhojen valokuvien joita olimme ottaneet yhdessä ja kipeitä muistoja niiden kaikkien pitkien puheluiden joita olimme käyneet vuosien aikana. Sen kylmän ja pimeän syksyn jälkeen olimme enää vain kasa tuhansia petettyjä lupauksia ja unohdettuja rakkaudentunnustuksia.
Ja silti, silti minä jatkoin hajoten, pakkotoistaen sanoja "rakastan sinua eniten" mykistyneeseen puhelimeesi. Silti, silti minä muistan äänesi täältä ikuisuuteen, ja tahtoisin kuulla sen uudelleen, vaikkei meitä ole enää.
Ei ole ollut enää yli vuosikymmeneen.
YOU ARE READING
Pakkasen puolella
Short StorySekalainen setti erilaisia lyhyitä (osa jopa superlyhyitä) tekstejä, kuvaelmia, tarinoita, sepustuksia, liibalaabaa, höpötyksiä, jorinoita (ja horinoita). Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Tää kokoelma sisältää mm. melko melankolisia tekstejä elämä...
