Kummituksia on moneen lähtöön. Toiset heiluttaa pyykkejä, paiskoo kirjoja hyllystä, aukaisee keittiön valot yöllä, tulee lähelle kylmän ilmavirran kanssa ja silittää yöllä hiuksia. Toiset säikäyttää paskat housuun. Yksi fantomi juoksee ympäri kämppää muristen, koska on iltavillit menossa, ja toinen läväyttää sinisen kuoleman ruudun läppärille. Melkein kaikki, paitsi se yksi fantomi, saa hengityksen lamaantumaan, sydämen hakkaamaan ja pelkäämään niin järjettömästi.
Minä olen Pelkuri. Pelkään kummituksia. Kaikenlaisia niitä. Pelkään niin paljon, että nukun yöllä valot päällä, jos joudun olemaan yksin. Pelkään niin paljon, että juoksen karkuun ja piiloudun peiton alle. Pelkään niin paljon, että aina kummituksen kohdattuani, oli se sitten minkä tyyppinen kummitus tahansa, tarvitsen tukea, syliä ja lämpöä. Minä pelkään, pelkään niin järjettömän paljon. Olen aina pelännyt. Erityisesti sitä yhtä, joka säikäyttää aina paskat housuun, nostaa kylmät väreet pitkin selkää, pysäyttää sydämen ja saa valvomaan yöt.
Minä vihaan pelkoa ja minä vihaan olla Pelkuri. Vihaan olla sellainen pelkuri, joka kauhuleffoja katsoessakin menee tyynyn taakse piiloon. Joka ei pahan kauhuelokuvan jälkeen nuku seuraavaa viikkoa ilman suolavanaa oven edessä. Joka tarvitsee vessaankin jonkun mukaansa pahan painajaisen jälkeen, ja joka herää kirkuen keskellä yötä painajaiseen. Minä vihaan painajaisia, erityisesti niitä todella ahdistavia, joissa ei pääse karkuun. Vihaan olla pelkuri, joka sukeltaa peiton alle karkuun. Vihaan olla pelkuri, joka ei uskalla kohdata kummitusta, vaan joka sulkee ovet ja juoksee karkuun niin kovaa kuin pääsee.
Vihaan olla pelkuri, sillä pahimmillaan se tuhoaa ihmissuhteitani ja estää minua elämästä.
YOU ARE READING
Pakkasen puolella
Short StorySekalainen setti erilaisia lyhyitä (osa jopa superlyhyitä) tekstejä, kuvaelmia, tarinoita, sepustuksia, liibalaabaa, höpötyksiä, jorinoita (ja horinoita). Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Tää kokoelma sisältää mm. melko melankolisia tekstejä elämä...
