En koskaan saanut sinua

34 5 4
                                    

Tuijotan kattoa ja mietin taas sinua.

Mietin sitä, kuinka olit silloin ennen niin kaukana, mutta niin lähellä. Niin epätodellisen todellinen. Olimme yhteyksissä päivittäin, vaikka asuit satojen kilometrien päässä, olit paras ystäväni ja kaikkein rakkain minulle. Rakastin  sinua, enemmän kuin elämää. Ja minäkin olin sitä kaikkea sinulle, niin sinä sanoit. Olin paras ystäväsi ja kaikkein rakkain, ja sinä sanoit päivittäin, että rakastat minua kaikkein eniten koko maailmassa.

Tunnustan, että minulle sinä olit silloin myös rakas, et vain rakas, ja mietin edelleen välillä, olinko minä sitä sinullekin. Olinko rakas vai rakas. Haluaisin tietää sen, mutten saa tietää sitä, en KOSKAAN, kun sinä et vastaa minulle enää. Meitä ei ole enää. Minua ei ole sinulle enää, vaikka emme ole koskaan aikaisemmin olleet näin lähekkäin.

Hitto vie sinä olet paradoksi. Olit silloin ennen niin kaukana mutta niin hiton lähellä ja niin epätodellisen todellinen, ja nyt kun olet niiiiin lähellä, niin oletkin niin hiton kaukana ja niin todellisen epätodellinen. Nyt, kun voisin halata sinua ja tuntea lämpösi, et ole vierelläni enää, toisin kuin silloin ennen, jolloin olit vierelläni, mutten voinut halata sinua enkä tuntea lämpöäsi. Silloin olit aina kanssani, vaikket koskaan ollut luonani, mutta nyt kun olen luonasi, et ole enää kanssani. Emme koskaan saaneet tuntea toistemme kosketusta, vaikka sielumme olivat yhtä ja koskettivat toisiaan niin syvästi, etten ole vieläkään päässyt yli sinusta.

Niin. En koskaan  saanut nukkua sinun vieressäsi enkä kietoa käsiäni ympärillesi. En koskaan  saanut nähdä sinun hymyileviä kasvojasi enkä haistaa tupakantuoksua vaatteistasi. En koskaan  saanut tuntea sinun lämpöäsi enkä pujottaa kättäni hiuksiisi. En koskaan  saanut katsella sinun sinisiin silmiisi enkä kohdata niiden rakastavaa katsetta. Jos ikinä minua rakastitkaan..

Niin, enhän minä koskaan saanut sinua.

Pakkasen puolellaWhere stories live. Discover now