Hulluutta

43 7 8
                                    

Hiljaisuus repii korvia.

Katto on alkanut lähestyä mua. Se lähestyy. Aivan varmasti lähestyy. Mä tuijotan sitä, että se ei pääse yllättämään. Se irvistää. Se tahtois tehdä mieluummin yllätyshyökkäyksen, mutta pitää myös mun kiduttamisesta.

Seinät. Ne kuiskailevat.

Valkea valo tunkeutuu tajuntaan, livahtaa silmäkulmista. Se hyppii seinillä. Se ilkkuu. Se ilkkuu yhdessä seinien kanssa mulle. Ne eivät anna mun nukkua. Demonit pääni sisällä ja tässä huoneessa, joka on sakeanaan ahdistuksesta. Kurkkua kuristaa.

Hiljaisuus. Se raastaa. Se repii. Se rikkoo.

Katto lähestyy. Sen piikit on teroitettu mua varten. Seinät ovat hiljaa, alkavat pyöriä mun ympärillä. Mä suljen silmät.

Ahtaus painaa keuhkoja. Mua pelottaa. Mutta mä en anna periksi. En ikinä. Mä en tuu koskaan uskomaan mieleni demoneita, vaikka ne ovat vallanneet mun kehon ja mielen miltei kokonaan.

Säpsähdän, kun tunnen kätesi ympärilläni.

"Rakas, mikä hätänä?"  Lempeä ja huolehtivainen äänesi vetää minut valoon ja kosketuksesi on ankkuri, joka ankkuroi minut takaisin tähän maailmaan.

Ei enää mikään. Kun sä oot siinä.

Pakkasen puolellaWhere stories live. Discover now