1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

1.2.2023 keskiviikko

- Juliet -

Heräsin hiljalleen Annin ja Allin ääntelyyn aamusta. Makasin sängylläni ja katselin ympärilleni väsyneenä. Katsoin puhelimesta kelloa, vain hieman päälle seitsemän.

Käännyin katsomaan suljettua oveani ja kuuntelin hetken aikaa ääniä sen läpi. Huokaisin mutta päätin viimein nousta istumaan. Vaihdoin vaatteet ja harjasin hiukset. Petasin sängyn ja avasin ikkunaverhot. Sitten lähdin keittiöön.

"Hei heii!" huikkasin vielä Annille ja Allille ohi kulkiessani. He vilkuttelivat ja hymyilivät. "Huomenta", Kristian huokaisi, hän istui pöydän ääressä T-paitaisillaan ja joi kahvia sekä räpläsi puhelintansa. "Huomenta", vastasin hiljaa ja kaadoin itselleni kahvia. "Miten nukuit?" kysyin. "Ihan hyvin", Kristian sanoi yhtäkkiä ja nosti katseensa puhelimesta. "Mites sä?" hän kysyi ja antoi yhtäkkiä hymyn. "Öö.. Ihan hyvin", vastasin ja nypin lasiani.

Huokaisin hiljaa. "Väsyttääkö?" Kristian kysyi. "Nooh.. Ehkä vähän, mutta ei oikein huvita nukkuakkaan", vastasin. Kristian hymyili. "Ok. Meikä menee ny tekemää poikien juttuja", Kristian naurahti. Nauroin. "Pidä hauskaa!" kiusasin. Kristian iski minulle silmää. Hämmästyin.

Hain aamulääkkeeni toimistolta ja palasin sitten omaan huoneeseeni pelaamaan itsekseni korttia. Kuulin taas Kristianin musiikin seinän läpi. Sentään se oli hyvää.