1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

17.2.2023 torstai

- Kristian -

Oli kotiloma. Istuin yksin sängyllä huoneessani ja selasin läpi vaan TikTokkii. Pysähdyin katsomaan videota, jonka koko idea oli se että mielettömän suloinen kani hyppäsi roskikseen. "Kris!" mutsi huusi yhtäkkiä keittiöstä. Pysyin hiljaa niin että hän joutui huutamaan vielä toisenkin kerran. "Kris!" mutsi huusi lujempaa. Nousin viimein ylös ja melkein kävelin seinään kun en edes enää muistanut kunnolla oman huoneen muotoa vaan harhailin lastiksen mukaan.

Kävelin keittiöön. "Minä menen nyt töihin, tässä ruokarahat", mutsi sanoi ja ojensi viiskymppii käteen. Murahdin jotain kiitoksen tapasta ja tungin rahat taskuun. Mutsi lähti samantien ja sulki oven perässään. Odotin että hän oli lähtenyt ennen kun nappasin avaimet ja lähdin ulos.

Istahdin mopon päälle ja lähdin sitten ajamaan sellaseen mukavaan pizzeriaan jonkin matkan päässä.

《 Pizzriassa 》

Kävelin tuttuun tapaan kassalle. "Ai! Kristian!" se mukava ulkomaalainen mies tervehti. "Se tavallinen?" hän kysyi. "Jep. Pizza ananaksella ja kinkulla", vastasin. "Kortilla vai käteisellä?" myyjä kysyi. "Käteisellä ja syön mieluusti täällä."

Kun myyjä alko valmistamaan ruokaa istuin sohvapaikalle tönön nurkkaan ja kaivoin ulos puhelimen. Hymyilin kun Juntti kyseli missä olin. "Kotilomilla", vastasin ja huokaisin. Mielummin olisin ollut lastiksessa, vihasin koko paikkaa mutta kun Juntti oli siellä siitä oli tullu kokonaan siedettävämpi paikka, ees jotenkin. Snäppi piippas. "Tuu takasin :( lol", Juntti oli kirjoittanut. Naurahdin. "Ei kun ootan hyvää pizzaa, kyl me koht nähää ;)"

Kun palasin kotiin pizzeriasta mutsi oli vieläkin poissa, kuten aina. Suuntasin omaan huoneeseen ja istuin pleikkarin ääreen pelaamaan Red deadiä. Hetken päästä pari frendii liittyi mukaan ja tunnit kului siinä toisia haukkuessa, kiroillessa ja nauraessa.

Ja sitten päivän paskin kohta, mutsi tuli kotiin illalla.