- Juliet -
Heräsin aamulla kahdeksan maissa Annin ja Allin huutoon kun he leikkivät hippaa pitkin lastenkotia. Nousin sängystä poikkeuksellisen väsyneenä ja puin ylleni. Menin Kristianin huoneeseen hyvästelemään, sillä kotiloma kestäisi ainakin pari päivää. Kristian oli vielä sängyssä ja kun kävelin hänen luokseen hän veti minut sänkyyn kanssaan. "En päästä", Kristian totesi. "Älä vaan", vastasin ja hautauduin tiukemmin peiton alle. "Mm", Kristian vastasi ja pussasi.
Pienen hetken kuluttua poistuin Kristianin huoneesta ja menin aamupalalle, jonka jälkeen minun oli määrä sitten lähteä. "Syöppäs jotain ja mennään sitten", Josefine sanoi, hän ilmeisesti lähtisi kuskiksi. Nyökkäsin ja join kulauksen smoothieta, nälkä minulla ei ollut, en kun tiesin meneväni kotiin. Se oli kamalinta hetkeen.
Kun saavuimme pihaan äiti ja isä oli yhtä täydellistä hymyä avatessaan oven. Kävelin heidän ohitseen huoneeseeni ja laitoin oven kiinni, enää en sitä lukkoon saanut.
Istuin sängylleni ja kaivoin puhelimen esiin. Kuulin kuinka ulko-ovi suljettiin, äiti ja isä alkoivat heti huutamaan toisilleen siitä miten oikeaoppisesti lastenkodin hoitaja olisi pitänyt ottaa vastaan.
YOU ARE READING
1095 yötä lastenkodissa [Finnish]
Short StoryTarina perustuu omaan kokemukseen lastenkodista ja siellä elämisestä. Huom, tarinaa on väritetty ja muunneltu! HOX: Tarina sisältää itsetuhoisuutta, masennusta, ahdistusta ja rakkautta + sun muuta Yritän kirjoittaa aina silloin kun kerkeän ja löydän...