1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

3.2.2023 perjantai

- Juliet -

Heräsin aamulla, hädintuskin olin edes oikeasti nukkunut. Aina kun yökkö tuli kierrokselle huoneeseeni olin vain sulkenut silmäni, uskotellen heille että nukuin.

Nousin istumaan ja kaivoin puhelimen käteen, luin viestin uudelleen. Viestin joka kertoi sen ettei mikään ollut enää samalla lailla kuin aiemmin. Emily, paras ystäväni oli kirjoittaja viestin takana:

"Sorry bro, mut en halu olla frendei mielipuolen kans. Kunpa oisit kuollu sillo."

Olin yksin. Kaveriporukkani oli poissa, enkä tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä. Nousin sängyltä ja avasin päiväkirjani, kirjoitin: "oon antanu kaikkeni ja kaikki mitä siitä jää käteen on vapaus. Vapaus, kaikki mitä lopulta tahdoinkin."

Sitten revin sivun irti ja ruttasin sen, avasin ikkunan, heitin paperin ulos ja annoin tuulen viedä sen mukanaan. En poistunut huoneestani ennen kello 12.

《Lastenkodin keittiö klo 15.30》

Istuin pöydän ääressä ja autoin Annia matikan kanssa. "Paljonko on 8+13?" Anni kuiskasi. Hymyilin. "20", kuiskasin salaa ja hymyilin. Kaksoset onnistui aina jotenkin saamaan olon paremmaksi. "No vittu", kuulin Kristianin äänen. Käännyin katsomaan. Hän puhui puhelimeen. "Ruma sana!" Alli huusi ja osoitti Kristiania. Minua nauratti.

"Anteeksi teidän ylhäisyytenne!" Kristian huusi Allille takaisin joka sai tämän nauramaan hillittömästi. Käänsin katseeni takaisin omaan puhelimeeni mutta päädyin laittamaan sen sitten taskuun. "Mennään leikkimään kotia!" Anni huusi innoissaan ja pamautti kirjansa kiinni. Nauroin ja annoin Annin vetää mua kädestä mutta jähmetyin kun Anni pysähtyi puhelunsa lopettaneen Kristianin eteen. "Sinä myös!" Anni huusi. "Joo joo!" Alli huusi innoissaan ja hyppi tasajalkaa. Kristian huokaisi. "Fine."

Päädyttiin siis Annin huoneeseen, Alli ojenteli meille innoissaan nukkeja. Olin nauraa ääneen kun huomasin Kristianin roikottavan nukkea pää alaspäin kuin olisi ällönnyt sitä koko henkensä edestä. "Kristian, Juliet!" ohjaaja kysyi yhtäkkiä meitä ovelta. "Mennään me käymään tossa tokella", hän sanoi. Katsoin ihmeissäni Kristianiin. "Tokella?" kysyin ihmeissäni.

"Toimintakeskuksessa. Se on sellanen vanha rakennus missä saatte olla vapaasti", hoitaja sanoi. Puettiin päälle ja lähettiin.

Toke paljastui lopulta vanhaksi rakennukseksi hetken matkan päästä lastenkodista. Jostain syystä rakennus toi mieleen vanhan hylätyn koulun. "Tuu jo juntti!" kuulin Kristianin huutavan.

Käännyin katsomaan, yhdessä huoneessa oli biljardipöytä jonka ääressä Kristian seisoi pitkä keppi kädessään, valmiina haastamaan minut. Voi ei.