1095 yötä lastenkodissa [Finnish]

21.2.2023 maanantai

- Juliet -

Kahden tunnin palaverin jälkeen pakenen palaverihuoneesta omaani sanomatta heippoja vanhemmilleni. Painaudun sänkyyn ja painan kasvot visusti tyynyä vasten. Toinen kuukausi. Toinen kuukausi lastenkodissa nähtiin tarpeelliseksi. 

Kuulin vaimean koputuksen oveltani. "Joo?" vastasin, mutten liikahtanut lainkaan. Kepeät askeleet kävelivät sisälle ja kuulin kuinka ovi painettiin takaisin kiinni. "Mikä itkettää?" Kristianin tumma aamuääni kysyi. Hän käveli sängyn luokse ja istui laidalle. "Lähekkö mun kanssa lenkille?" hän kysyi. Nostin katseeni, ihmeellinen kysymys, mutta nyökkäsin. 

"Kuule.. Kaksi kuukautta ei oo niin kamalaa kun se aluksi tuntuu", Kristian sanoi kun kävelimme yhdessä pellon reunaa, maassa silti oleva lumi painoi kenkien alla. "Mutta se tuntuu ikuisuudelta", vastasin. "Tai no, täällä on parempi kuin kotona, mutta.. Kaikki on niin erilaista."

Kristian nyökkäsi, käveli edessä olevalle lumiselle sillalle ja nojasi kaiteeseen. "No anna mä teen niistä vähän parempaa", Kristian sanoi. Yhtäkkiä hän veti minut luokseen ja pussasi huulille. Lumi sekoittui suudelmaan kun juuri sillä hetkellä sitä alkoi satamaan. Kristian katsoi minuun. "Lyö vaan", hän sanoi. "No en helvetissä", vastasin ja pussasin takaisin. Kristian hymyili ja sen tunsi.